Ei tullut Vesalaa, tuli koti-ilta

Eilen piti oikeastaan olla päivä, jolloin menemme Rouvan kanssa Vesalan keikalle The Circukseen. Liput oli hommattu jo loppukesästä ja lastenhoitajakin varattu illaksi.

Perjantaina aloin katsella tarkemmin, mihin aikaan keikka olikaan. Eikös se ollut ysiltä?

”Ovet klo 21.” Ahaa. Eli mihinkäs aikaan keikka sitten alkaa? Varmaan aika pian sen jälkeen, eihän se mikään istuskelupaikka ole. Ei kai siellä voi yli tuntia joutua odottelemaan? 

Ai voi vai? Siis että keikka saattaa alkaa siinä joskus klo 23:n jälkeen?

Olin ajatellut naiivisti, että keikka loppuisi suurin piirtein niihin aikoihin. Olisi pitänyt tietysti ajatella asiaa tarkemmin.

Rouvalla oli lauantaina vielä työpäivä, ja hänen unensa ovat jääneet viime aikoina muutenkin hieman liian lyhyiksi. Näin siis suuria riskejä illan onnistumisen suhteen. En myöskään kokenut suurta houkutusta lähteä seisoskelemaan Circukseen odottelemaan keikan alkua.

Kyllä tässä iässä arvostaa paitsi sitä, että keikat alkavat hieman aiemmin, myös sitä, että ne alkavat aika lailla minuutilleen siihen aikaan, kun lipussa lukee. Lastenhoidostakin kun pitää maksaa, sen varaa mielellään vain juuri sille ajalle kuin on tarvetta. 

Hetkisen harkinnan jälkeen päätin, että on parasta äänestää yöunien puolesta, kaupata liput jollekin toiselle ja viettää mieluummin rentoa koti-iltaa. Arvelin, että loppuunmyydyn keikan lipuista pääsee kyllä eroon. Ja niinhän niistä pääsikin, ihan omalla Facebook-seinällä. Rouvakin vaikutti helpottuneelta.

Vesala jäi siis nyt valitettavasti näkemättä, ja on parasta yrittää uudelleen joskus toiste, kun hän tekee jonkin uuden konserttisalikiertueen. Jätetään klubikeikat epämääräisine alkamisaikoineen nuorisolle. Heh.