Schjerfbeck @ Ateneum

Tänään ulkoilutimme vauvaa Ateneumissa. Visiitti ei ollut pitkä, mutta sitäkin vaikuttavampi. Helene Schjerfbeckin näyttely oli yllättävän laaja ja joukossa paljon teoksia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Ja tietysti niitä kaikkien tuntemia kuuluisuuksia kuten Toipilas ja lukuisat omakuvat.

En ole suuri taiteentuntija, mutta kyllä näiden kotimaisten suuruuksien töiden näkeminen luonnossa on aina vaikuttavaa. Ja onhan Schjerfbeckin tyylissä ja värien käytössä jotain käsittämättömän lumoavaa, varsinkin myöhäisemmässä tuotannossa.

Vielä ehdit sinäkin, mutta kiirettä pitää. Näyttely on avoinna enää sunnuntaihin 14.10. saakka, ja pari muutakin on saattanut jättää vierailun viime tippaan. Ateneum on tällä viikolla kuitenkin auki arkisin iltakymmeneen ja viikonloppunakin kuuteen saakka. Kannattanee ajoittaa vierailu mahdollisuuksien mukaan joko päiväsaikaan tai lähemmäs sulkeutumista. Seitsemältä ruuhka veti nimittäin vertoja jopa viereisen korttelin keltaiselle hullunmyllylle.

Tyttömme ei ollut Ateneumissa illan pienin vieras eikä ainoa, joka roikkui kantoliinassa. Hän oli kuitenkin se, joka päätti että kantoliina ei ole ihmisen paikka – ainakaan sisätiloissa – ja ilmoitti sen kaikille muillekin. Nopean hätäimetyksen jälkeen hän kulki loppukierroksen sylissäni.