Stokke MyCarrier
Lupasin edellisessä kantoreppujutussani parempia kuvia Stokken MyCarrier 3 in 1 -kantorepusta, joten tässä niitä on, koko rahalla, Rouvan ottamana.
Olen ehtinyt testata kantoreppua nyt parin viikon ajan, ja havaintoni ovat hivenen ristiriitaisia.
Reppu on 3 in 1 eli sitä voi pitää sekä rinnalla että selässä ja rinnalla sekä kasvot että selkä menosuuntaan. Selkään tytsy on vielä liian pieni, ja aavistin oraakkelimaisesti, millaista keskustelua kasvot menosuuntaan kantaminen herättäisi, joten näissä kuvissa tyttö on vain yhdessä asennossa – katse isään päin.
Edellisen reppujuttuni kommenteissa eräs lukija oli huolestunut repun kiinnityksistä. Näissä kuvissa ne näkyvät hieman paremmin. Lapsen paino on jykevien metallisolkien ja leveiden remmien varassa, ja pienet muoviklipsit ovat vain niskatuen kiinnittämiseksi. Ei lapsi siis tästä repusta putoa. Enemmän olisi huolissani siitä, että lapsi putoaa, kun häntä ollaan asettelemassa selkäpuolelle johonkin toiseen kantoreppuun.
Joku kiinnitti huomiota myös lapsen lonkkien asentoon. Edellisen juttuni kuvakulma taisi olla sellainen, että jalat näyttivät roikkuvan melko suorina. Joku, joka ymmärtää asiaa paremmin, voi varmasti kommentoida, näyttääkö jalkojen asento näissä kuvissa siltä miltä pitäisi. Stockmannin myyjä mainosti minulle aiemmin, että lonkkien asento olisi tässä jonkin tutkimuksen mukaan parempi kuin vaikkapa Manducassa. Tiedä häntä.
Jutun kommenteissa oli muutenkin paljon kritiikkiä repun ulkonäköä kohtaan. Ehkäpä tällainen rinkkamainen ja jotenkin tekninen olemus tuntuvat monista vierailta. Toisaalta ne kommentoijat, joilla reppu oli ollut käytössä, kehuivat sitä kovasti.
Remmejä, säätimiä, nappeja ja vetoketjuja repussa kyllä riitti. Aivan ensimmäisenä reppu näytti jotenkin hankalalta, ja myös kokoamisohjeissa tuntui olevan runsaasti askelia. Pukeminen oli kuitenkin todellisuudessa helppoa. Sen sijaan muuttaminen selkärepuksi olisi varmasti jäänyt Rouvalta tekemättä. No, pitäähän miehilläkin jotain virkaa olla.
Kokeilin selkäpuolella kantamista pikaisesti sisällä, ja kyllä lapsen nostaminen selkään oli tällä vehkeellä helpompaa kuin Tulalla. Lapsi kun laitetaan ensin reppuun ja reppu nostetaan selkään lapsineen.
Mutta tiedättekös mitä? Tämän ja Tula-kantorepun väliltä valitsisin kuitenkin Tulan. Näin takin päälle puettuna Stokke toimi oikein hyvin, mutta pelkän paidan päällä reppu ei tuntunut yhtä mukavalta. Vyötärön ympäri menevät remmit painoivat kylkiä, ja muutenkin minulla oli koko ajan tarve korjata repun asentoa. Vastaavaa tunnetta en muista Tulan kanssa.
Suurin ongelma oli ehkä kuitenkin vyötärö. Repun istuinosan alaosassa on kovike, joka tuntui yksinkertaisesti ikävältä. Kun repun puki suoraan paidan päälle, vatsanahka jäi kävellessä tämän kovikkeen ja housujen vyön väliin. Vielä ikävämpää oli, miten kovike painoi alavatsaa istuessa. Jollain tavalla siis meidän mittasuhteemme eivät kohdaneet.
Tyttö itse viihtyi tässäkin kantovälineessä hyvin ja taisi nukahtaa kyytiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta joka kerta.
Olen kyllä lukenut paljon positiivista tästä repusta, joten kokeilkaa ihmeessä sitä yllenne, jos siihen on mahdollisuus. Itse ajattelin kokeilla seuraavaksi Ergoa ja hankkia jostain vielä Manducankin.
Ja katsos, olinkin unohtanut, että äitiyspakkauksessa oli tuollainen kirahvi-kamelikuosinen haalari.