Isin vapaailta: Tähtien sotaa, pihviä ja savuista viskiä
Kun Jyväskylään tulee, on hyödynnettävä mahdollisuus viettää vapaailtaa ihan ilman lapsia. Viimeksi tammikuussa vietin varsinaisen superpäivän, kun kävin yhden päivän aikana elokuvissa, syömässä, parturissa ja oopperassa. Aivan yksin.
Aivan vastaavaa en tehnyt tällä kertaa, mutta perjantaina käytyäni pojan päiväunien aikaan tytön kanssa kylässä kavereilla, kävin tipauttamassa tytön mummolaan ja sanoin kaikille, että nähdään huomenna. Hurautin paikallisbussilla Jyväskylän keskustaan ja annoin sisäisen manboyni päästä valloilleen.
* * *
Suuntasin aivan ensimmäisenä elokuviin katsomaan Solo: A Star Wars Storyn. Ja sehän oli hyvä. En ollut lukenut elokuvasta oikeastaan etukäteen mitään muuta kuin että se kertoo Han Solon nuoruudesta. Game of Thrones ja Westworld-fanina olin ilahtunut nähdessäni molempien sarjojen lempinäyttelijättäreni, Emilia Clarken ja Thandie Newtonin, elokuvassa.
Visuaalisesti leffa oli taattua Star Wars -laatua, mutta kyllä tarinakin itseeni upposi. Olen tosin melko helppo, ja olen pitänyt niistäkin Star Wars -elokuvista, joita kai kuuluisi inhota. Silti edellinen Star Wars story, Rogue One, oli enemmän mieleeni, sillä sen tapahtumat liittyivät enemmän suoraan alkuperäiseen sagaan. Solo kyllä kertoo, miten Han Solosta tuli lentäjä, miten hän tapasi Chewbaccan ja miten hän sai itselleen Millennium Falconin.
* * *
Elokuvan jälkeen olin sopinut treffit kaverin kanssa, ja kävimme illalisella Stefan’s Stakehousessa, joka sijaitsee Kolmikulman vieressä Kauppakadun alapäässä. Amerikan Top Chef -ohjelmassa joitain vuosia sitten kilpailleen Stefan Richterin perustamalla ravintolaketjulla on nykyisin ravintoloita useammalla paikkakunnalla, myös Jyväskylässä.
Valitsin alkuun kermaista parsakeittoa, jossa oli myös ilmakuivattua kinkkua (10 €).
Olen joskus kertonutkin, että syön ravintoloissa hyvin harvoin pihvejä. Usein muut ruoat ovat yksinkertaisesti mielenkiintoisempia ja kertovat enemmän ravintolasta. Mutta kun pihviravintolassa ollaan, on tietysti tartuttava ravintolan ytimeen.
Siispä tilasin kotimaista härän sisäfilettä (29 €/180 g), ja sen rinnalle béarnaise-kastiketta (3 €) ja bataattiranskalaiset (4 €). Kastike- ja maustevoivaihtoehtoja oli useampi, samoin lisukkeita. Pihvi oli erittäin hyvää ja mureaa, ja bataattiranskalaiset erittäin rapeat. Annos oli siis juuri odotusten mukainen.
Jälkiruoka oli After 8′, eli lämmin suklaafondant ja minttujäätelöä (13 €). Suloisen suklainen ja valuva suklaatorttu oli makoisa ja varsinkin pihvin päälle melko tuhti annos. Huomasin jälleen, että puolikaskin siitä olisi riittänyt.
Ilta jatkui vielä viereisessä Teerenpelissä viskilasin ääressä. Teerenpelin oma ”Savu” oli nimensä mukaisesti mukavan savuinen uutuustuote, jota voi helposti suositella savuisten viskien ystäville.
Vapaaillan jälkeen maailma on taas asteen verran parempi ja isi kaksi astetta rennompi.
* * *
Oli hauskaa, miten tyttö ehdotteli minulle lauantainakin, että ”jos isi haluat tänäänkin vapaaillan, voit hyvin mennä syömään tai jotain”. En kuitenkaan tarttunut tähän tarjoukseen, vaan houkuttelin hänet mukaani tapaamaan omia isovanhempiani Saarijärvelle.
Siihen taisi ehkä sisältyä lupaus siitä, että hän saa katsoa Netflixiä koko automatkan molempiin suuntiin Netflixiä (yht. 2 h). Ei tarvinnut enempää suostuttelua.