Björk lauloi huilujen säestyksellä

Islannin musiikki-ihme, Björk, kävi hämmästyttämässä suomalaista yleisöä tiistaina Finlandia-talossa, ja kävin itsekin katsomassa ja kuuntelemassa, mitä persoonallinen supertähti on tällä kertaa keksinyt.

Olin suoraan sanoen hieman varautunut, sillä Björkin musiikki on viime vuosina mennyt yhä erikoisempaan suuntaan. Se ei ole missään tapauksessa suuria yleisöjä kosiskelevaa eikä edes kovin helposti lähestyttävää. Enkä tarkoita, että sen sitä tarvitsisi ollakaan.

Itselleni on kyllä kuitenkin käynyt vuosien aikana niin, että tiemme Björkin kanssa ovat erkaantuneet. Pidin kovasti Björkin vanhemmasta tuotannosta, ja erityisesti Post-albumi vuodelta 1995 on loistava. Myös vuoden 2000 elokuvan Dancer in the Dark soundtrack, Selmasongs, kuuluu suosikkeihini. Mutta sitten kävi jotain, ja 2000-luvun albumit eivät enää avautuneetkaan itselleni. On myönnettävä, että uusimpia levyjä en ole edes kuunnellut.

Siksi konserttiin meneminen oli pieni riski. Aavistelin, että Björk esittäisi kappaleita lähinnä uusimmalta levyltään, ja greatest hits -tyyppistä konserttia olisi tuskin odotettavissa. Olen nähnyt hänet vain kerran aiemmin livenä, vuonna 1996 Pori Jazzeilla, ja nyt mietin, harmittaako jos jätän konsertin väliin. Päädyin siihen, että harmittaa. Konsertti olikin oikeastaan odotusten mukainen, mutta onnistui silti yllättämään.

Konsertin alussa seinälle heijastui teksti, jossa kerrottiin ihmiskunnan olevan hätätilassa ja kehotettiin yhdistämään luonto ja teknologia. Luonto oli läsnä kappaleiden sovituksissa, puvustuksissa ja lavasteissa. Laulaja itse oli pukeutunut valkoiseksi kukaksi, ja esiintymislava oli kuin vehreä puutarha. Teknologia oli puolestaan mukana mahtipontisissa laservaloissa ja taustascreenillä pyörivissä videoissa.

Yllättävintä oli kappaleiden sovitus. Lavalla nähtiin komppiryhmän lisäksi vain harppu ja huiluseptetti. Hauskaa oli muuten se, että konsertissa rumpuja soitti suomalainen Samuli Kosminen, joka tuurasi venähtäneen kiertueen kolmella viimeisellä keikalla Björkin varsinaista rumpalia.

Aivan varauksettoman ihastunut en konserttiin ollut. Koska en tuntenut suurinta osaa kappaleista etukäteen ja koska niiden sanoituksista oli täysin mahdoton saada selvää, myös niiden sanomat menivät täysin ohi. Huiluille sovitetut kappaleet kuulostivat yksi toisensa jälkeen kovin samanlaisilta ja mainstream-popin sointukiertoihin tottuneille korvilleni paikoin hälyisille riitasoinnuille.

Muutaman vanhemman kappaleen tunnistin: Isobel, Human Behaviour ja Anchor Song saivat myös isoimmat aplodit yleisöltä heti kappaleiden alettua. Laulaja oli itse kovin vähänsanainen. Ensimmäiset kappaleet hän kiitti islanniksi: ”Takk!” ja vaihtoi sitten suomeen: ”Kiitosss!”. Konsertin loppupuolella hän kannusti ihmisiä nousemaan istuimiltaan, mutta kovin tanssittava tämän kehotuksen jälkeen soinut kappale ei ollut.

Konsertti oli kovin lyhyt, alle 1,5 tuntia mutta se tuntui aivan riittävän pitkältä. Nyt lienee aika kuunnella Björkin uusin levy läpi ja keskittyä ottamaan selvää, mistä laulut kertoivatkaan.

Olitko sinä paikalla? Mitä pidit?

Kuvia keikalta Livenationin sivuilla täällä.