Elena Ferranten Napoli-sarja vie matkalle Italian historiaan
Olen ehtinyt kuunnella kesän aikana monta suosittelun arvoista kirjaa, mutta en ole saanut kirjoitettua niistä blogiini sanaakaan. Aloitetaan tilanteen korjaaminen kertomalla Elena Ferranten Napoli-sarjasta, jonka neljäs ja viimeinen osa ilmestyi suomeksi tässä kuussa.
Salanimellä kirjoitettu ja huippusuosittu kirjasarja on ollut maailmanlaajuinen ilmiö, ja se ilmestyy pian myös HBO:n tuottamana sarjana, joka menee ainakin itselläni ehdottomasti katsottavien ohjelmien listalle.
Aloitin kirjasarjan kuuntelun vasta tänä kesänä. Kuuntelin kolme ensimmäistä osaa maalatessani ja tapetoidessani mökkiä, ja neljännen osan sain loppuun juuri eilen. Kirjat ovat ilmestymisjärjestyksessä: Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät sekä Kadonneen lapsen tarina (WSOY 2016 – 2018).
Kirjasarja kertoo kahdesta ystävyksestä, Elena Grecosta ja Raffaella ”Lila” Cerulosta. Elena on kirjojen päähenkilö, ja tarinaa kerrotaan hänen näkökulmastaan.
Tyttöjen tarina alkaa kouluajoista 1950-luvulla, ja heidän vaiheitaan seurataan aina vanhuuteen ja 2000-luvulle saakka. Tytöt kasvavat Napolissa melko köyhissä oloissa, ja vaikka molemmat ovat lahjakkaita koulussa, vain Elena pääsee jatkamaan koulunkäyntiä, kun taas Lila jää auttamaan perhettään suutarinverstaassa.
Molemmat kuitenkin menestyvät elämässään omilla tavoillaan, mutta ongelmatonta kummankaan elämä ei ole. Elenan tie vie pois Napolista kun taas Lila ei koskaan poistu kotikaupungistaan.
Vaikka tytöt ovat toisaalta parhaita ystäviä, heidän välilleen muodostuu kateutta, joka johtaa pitkiinkin ajanjaksoihin, jolloin he eivät ole tekemisissä toistensa kanssa. Ystävyys on terminä muutenkin hieman ongelmallinen, sillä tyttöjen välillä ei koskaan tunnu olevan sellaista lämmintä ystävyyttä, jossa molemmat auttaisivat ja tukisivat toisiaan kaikin tavoin. Päin vastoin: Elena tuntee aina olevansa monin tavoin Lilaa huonompi ja lahjattomampi, vaikka saakin korkeamman koulutuksen. Lila puolestaan vaikuttaa kylmältä ja oikukkaalta, joka on kiinnostunut Elenasta vain silloin, kun huvittaa.
Varsinaista juonta kirjoissa ei ole, vaan asioita vain tapahtuu kuten elämässä ylipäänsä. Sarjan ensimmäisessä osassa tytöt kasvavat 16-vuotiaiksi, seuraavissa kahdessa elävät nuorta aikuisuutta ja neljännessä osassa keski-ikää ja vanhuutta.
Kirjan kuvaus Napolista on yksityiskohtaista ja äärimmäisen kiehtovaa ajankuvaa kultakin vuosikymmeneltä. Napoli näyttäytyy kirjoissa brutaalina, väkivaltaisena ja korruptoituneena paikkana, jossa perheiden väliset vihat kytevät syvällä, ja kuka tahansa voi tulla murhatuksi milloin vain. Kirja kuvaa paitsi Napolia myös italialaista yhteiskuntaa ja sen murrosta.
Kiehtovuutta lisää tietysti myös se, että on käynyt itse kirjassa kuvatuissa paikoissa, ja esimerkiksi ylinnä olevassa kuvassa näkyvä Via Dei Tribunali Napolin vanhassa kaupungissa mainitaan kirjassa usein.
Mikään hyvän mielen tarina kirjasarja ei ole, vaan päähenkilöt ovat oikeastaan ajasta riippumatta aina jollain tavalla onnettomia ja huolestuneita. Molempien perheet, miehet ja myöhemmin myös lapset eivät hekään tunnu tuovat naisten elämään rauhaa ja onnea, vaan molempia vaivaa ikuinen alakuloisuus. Lila on aina haaveillut katoavansa jälkiä jättämättä ja onnistuukin lopulta vanhuudessaan tekemään sen. Tämä kerrotaan heti ensimmäisen kirjan alussa, ja Lilan katoaminen saa Elenan muistelemaan elämäänsä loistavan ystävänsä kanssa.
Nyt odotan kovasti HBO:n sarjaa, ja odotan näkeväni siellä tuttuja maisemia. Ehkä se voi täyttää ainakin hetkeksi sen tyhjiön, jonka kirjasarjan päättyminen nyt jätti.