Piparitalkoot eli miksi kuusi lasta on vähemmän kuin kaksi

Keskittyneitä ilmeitä ja piparin tuoksua. Pieni taikinapallo toisensa jälkeen katoaa vaivihkaa pienten leipojien suuhun.

Järjestimme taas perinteiset piparitalkoot tyttömme parhaille kavereille. Viime vuonna ne tosin jäivät väliin, sillä poikamme sairastui juuri edellisenä iltana. Siitä huolimatta piparinleipojat muistavat, että tätä on tehty jo useampana jouluna, ja piparin lepomista osataan odottaa.

Luottopiparireseptini on peräisin Hyvä kokki -kirjasta (WSOY 1995), josta se löytyy nimellä Joulupiparkakut I. Piparkakkumausteen sijaan laitan tosin mausteet ihan erillisinä. Piparkakkujen valmistamisessa on tärkeää muistaa, että taikina on tehtävä jo edellisenä päivänä, jotta jauhot ehtivät turvota ja taikina jähmettyä jääkaapissa riittävästi.

Piparkakut

Ainekset

• 2 dl tummaa siirappia
• 2 dl sokeria
• 250 g voita
• 2 tl kanelia
• 2 tl inkivääriä
• 1 tl neilikkaa
• 2 tl pomeranssinkuorta
• 2 tl kardemummaa
• 1 kananmuna
• 7 dl vehnäjauhoja
• 2 tl ruokasoodaa
• 1/4 tl suolaa

Valmistaminen

1. Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja mausteet. Jäähdytä seos niin, että se ei enää polta sormia. Voit nopettaa sitä kylmällä vesihauteella
2. Kun seos on jäähtynyt, lisää kananmuna siihen koko ajan vatkaten
3. Sekoita vehnäjauhoihin sooda ja suola ja lisää jauhot taikinaan
4. Anna taikinan kovettua viileässä seuraavaan päivään
5. Kaaviloi taikina ohueksi levyksi, painele piparkakut muotilla ja laita ne leivinpaperin päälle
6. Paista piparkakkuja 200-asteisessa uunissa n. 10 minuttia, mutta varo polttamasta pipareita.

Koristelen piparit tyypillisesti tomusokeritahnalla. Sen voi tehdä yksinkertaisesti vedestä ja tomusokerista, mutta paremmin kovettuvan koristelumassan saa käyttämällä kananmunanvalkuaista ja sitruunamehua.

Koristetahna

Ainekset

• 1/2 sitruunan mehu
• 1 kananmunan valkuainen
• reilu 1/2 pkt tomusokeria

Valmistaminen

1. Purista sitruunamehu ja erottele kananmunan valkuainen keltuaisesta. Laita sitruunamehu ja valkuainen kulhoon
2. Lisää tomusokeria vähitellen sitruunamehuun ja valkuaiseen, kunnes massa tuntuu sopivan paksulta. Massa ei saa olla liian juoksevaa, jotta sillä voi tehdä kuvioita, muttei liian jähmeääkään, jotta se on mahdollista pursottaa pipareille.

Pursottamisessa voi käyttää pursotuspussia, leivinpaperista kääräistyä tötteröä tai pakastuspusseja. Tällä kertaa käytimme suljettavia pusseja, joiden kulmiin leikkasin pienet reiät.

Pipariteokset viimeisteltiin värikkäillä strösseleillä.

Ihastelimme Rouvan kanssa, miten isoja nämä eskarilaiset ja ekaluokkalaiset ovatkaan ja miten kivasti he osaavat jo olla yhdessä ilman mitään draamaa. Oli itse asiassa kuin lapsia olisi ollut vähemmän kuin yleensä, sillä meno oli huomattavasti leppoisampaa kuin normaalisti, kun lapset ovat kahdestaan kotona.

Olemme miettineet, että mikä siinä onkin, että kun olemme neljästään kotona, lapset kähisevät ja kitisevät ja härnäävät toisiaan, mutta jos kokoonpano on ihan mitä tahansa muuta – enemmän tai vähemmän lapsia tai aikuisia – he leikkivät sopuisammin. Jotenkin he keskittyvät silloin vähemmän toisiinsa, eikä kumpikaan ole niin mustasukkainen omista tavaroistaan.

Mutta hauska iltapäivä siis näiden piparien parissa, ja huomenna koristelu jatkuu vielä yhden kaverin kanssa, joka ei päässyt tänään paikalle.

Mutta hetkinen, mihinkäs se sinun koristeltu piparisi ja kaikki strösselit lautaselta katosivat?