Kantorepputestissä Manduca
Saimme kehutun Manduca-kantorepun kaveriltani lainaan muutama viikko sitten.
Reppu on tuntunut ensimmäisistä kokeiluista asti hyvin miellyttävältä, ja se on Stokkeen verrattuna pehmeämpi ja helpommin lähestyttävä. Manduca häviää kuitenkin tyylikkyydessä Tulalle sen säätöneppareiden ja vetoketjujen vuoksi.
Ilmojen viiletessä minun intoni kantamista kohtaan on hieman laimentunut, sillä lapsen pukeminen reppua varten vie turhan paljon aikaa ja vaunuihin hänet saa nopeammin. En ole saanut hankittua itselleni kantosuojaa, vaikka sellainen vaikuttaakin oikein kätevältä.
Rouva on sen sijaan löytänyt kantamisen ilon. Hän löysi jo aiemmin hienon talvitakin, jossa on irrotettava vuori, ja hän huomasi, että reppu mahtuu hyvin lapsen kanssa takin alle. Nyt roolit ovat siis keikahtaneet niin päin, että Rouva viilettää ympäri kaupunkia Manducan kanssa, ja minä valitsen herkemmin vaunut.
Ominaisuuksiltaan Manduca on kuin muutkin kantoreput: siinä lasta voi kantaa niin takana kuin edessä. Kun Stokke-repun kanssa minulla oli hieman ongelmia istumisen kanssa, Manducan kanssa on voinut tehdä kaikkea niin ulkona kuin sisällä. Rouva on kertonut useampana päivänä puuhailleensa kotona niin, että lapsi on roikkunut mukana repussa. Repun kanssa voi hyvin syödä myös lounasta, jos ruokailu onnistuu yhdellä kädellä.
Rouvan mukaan tyttö nukkuu Manducassa kuitenkin huonommin kuin Stokkessa, sillä hän näkee sieltä hyvin ympärilleen ja on aivan liian kiinnostunut kaikesta mitä tapahtuu.
Joku neuvoi edellisen Manduca-juttuni kommenteissa, että voisin käyttää repun yläosasta ulosvedettävää niskatukea peittämään lapsen näkymät, mutta niskatuki tuntui jotenkin tosi ihmeelliseltä viritelmältä kiinnitysnaruineen. Sitä paitsi nyt kun olen käynyt hänen kanssaan iltakävelyllä, hän on nukahtanut lähes saman tien, kun olemme ylittäneet ensimmäisen kadun.
Näiden kolmen testirepun perusteella itselleni Manduca ja Tula ovat aika lailla samalla viivalla. Rouva taas on ehdottomasti sitä mieltä, että Manduca on tuntunut käytössä parhaalta, sillä lapsi tuntuu olevan siinä kaikkein tukevimmin. Olen tosin miettinyt, voisiko se johtua siitä, että hän on nyt lähes kaksi kuukautta vanhempi kuin Tulaa testattaessa. Ehkä tyttö vain kannattelee itseään paremmin.
Olisi oikeastaan kiva ottaa Tula uudelleen testattavaksi ja käyttää sitä vuoropäivin Manducan kanssa, jotta vertailu olisi todella mahdollista.
Luulen, että valinta on kuitenkin tehty. Manduca on päässyt Rouvan suosioon, ja ainoa jäljellä oleva kysymys lienee, saako sitä kokonaan mustana.
Olen kuitenkin huomannut, että hihnojen säätäminen edellisen käyttäjän jäljiltä on hieman ärsyttävää, joten mielessä on käynyt sekin, että pitäisikö hankkia kaksi reppua.
Ergo-reppua on ole vielä päässyt testaamaan. Ja löytyisiköhän jostain vielä jokin musta hevonen?