Jälleen valoa kohti

Talvi on minulle vuodenaika, jota ei tarvitsisi olla. On kuitenkin myönnettävä, että kun puut peittyvät paksuun huurteeseen ja aurinko paistaa oikeasta kulmasta värjäten kaiken pastellisävyillä, kyllä siinä silmä lepää. Vannoutuneen kaupunkilaisen kesäihmisenkin.

Päivä on nyt jo aavistuksen verran pidempi kuin muutama päivä sitten ja ensi juhannus lähempänä kuin edellinen. Jälleen mennään valoa kohti!