Ruuhkavuosiopas antaa vinkkejä arjen hallintaan

Ruuhkavuosiopas – Rakenna hyvä arki ja kukoista töissä (Tuuma-kustannus 2019) on tällä viikolla julkaistu tietokirja, joka nimensä mukaisesti jakaa vinkkejä arjen hallintaan kaikille meille, joilla on elämässä juuri nyt vähän kaikenlaista – ja menoja ja vastuita enemmän kuin riittävästi.

Kirjan ovat kirjoittaneet Laura Hannola, Julia Isoniemi, Johanna Kalliomäki, Linda Rautanen, Laura Rönnholm ja Riina Salmivalli, jotka ovat myös työelämän asiantuntijayritys Fambition Consulting Oy:n perustajaosakkaita. Samoja naisia oli taannoisen Isähaaste-projektin takana, joten ei ole lainkaan sattumaa, että kirjoitan juuri nyt tästä kirjasta.

Sain Ruuhkavuosioppaan ensimmäisen version luettavaksi jo aiemmin talvella PDF:nä ja annoin palautetta kirjoittajille sen sisällöstä. Ilmeisesti palautteesta oli myös hyötyä, sillä olen päässyt kunniapaikalle kirjan kiitoksiin. Kiitokset siis kiitoksista tekijöille!

Sain myös erikoistehtävän arvioida kirjaa miesnäkökulmasta ja voin vakuuttaa, että aivan samat arjen ja työn haasteet ovat tuttuja kaikille ruuhkavuosien keskellä kulkeville sukupuolesta riippumatta.

Kirja jakautuu viiteen osaan:

1. Ensimmäinen osa, Tunne itsesi ja roolisi, käsittelee mm. itseen kohdistuvia odotuksia, arvoja ja motivaatiotekijöitä.
2. Toisessa osassa käsitellään hyvinvoinnin perustaa: lapsia, parisuhdetta, ystävyyssuhteita, lepoa, ravintoa, liikuntaa, harrastuksia ja seksiä.
3. Kolmas osa, Järjestele arjen nallekarkit, antaa vinkkejä arjen parempaan organisointiin kuten priorisointiin, työnjakoon, turvaverkkoihin ja avun pyytämiseen.
4. Neljännessä osassa tavoitellaan sopivaa tasapainoa työn ja muun elämän välillä ja mm. pyritään tunnistamaan uupumisen merkkejä.
5. Viimeinen osa, Kukoista työssä, on erityisesti asiantuntijatyöläiselle suunnattu työkalupakki omien vahvuuksien tunnistamiseen ja asiantuntijuuden kirkastamiseen.

Kuten jo havaitsit, kirja ei ole lastenkasvatusopas, ja vaikka lapset ovatkin mukana yhtenä tärkeänä teemana, ruuhkavuosien suurimmat haasteet eivät suinkaan ole siinä, miten lapset saadaan syömään nirsoilematta ja oppimaan tekemään tarpeensa pottaan. Kirjan anti onkin erityisesti siinä, miten selviää siitä kaikesta muusta samalla, kun kirkuva tahtoikäinen ja hyperaktiivinen eskarilainen vaativat oman huomionsa.

Kirjassa on teorian lisäksi myös tehtäviä ja harjoituksia, joten suosittelen tutustumaan kirjaan ajan kanssa ja luku kerrallaan. Jokaisessa luvussa olisi aihetta varmasti omaan kirjaansa, joten kerralla kannesta kanteen luettuna kirjassa saattaa olla aika paljon sulateltavaksi.

Ruuhkavuodet ei ehkä ole terminä kaikkien mieleen, mutta omasta mielestäni se on hyvin kuvaava sana. Ainakin itse koen eläväni juuri niitä.

Elän monin tavoin elämäni parasta aikaa juuri nyt, ja tästä ajasta pitäisi voida ottaa irti kaikki mahdollinen: olla 1) osallistuva, läsnäoleva  ja aktiivinen isä, 2) hyvä aviomies, 3) tehokas ja aikaansaava työntekijä, jonka työn tuloksena syntyy vain priimaa, 4) blogiyrittäjä, joka tuottaa sisältöä säännöllisesti ja tasalaatuisesti useaan kanavaan, 5) siirtolapuutarhuri ja 6) esiintyvä harrastajalaulaja. Ja vielä pitäisi ehtiä harrastaa liikuntaa ja ehtiä välillä rentoutuakin.

En liene ainoa, joka kamppailee kalenteritetriksen kanssa päivittäin ja elää jatkuvien aikataulujen ja deadlinejen kanssa. Silti väitän, että olen onnistunut kehittämään arkeeni systeemin, jossa kaikki tämä on mahdollista.

Olen siten hyvässä asemassa, että en kamppaile vielä kaiken lisäksi minkäänlaisen urakriisin parissa. Olen löytänyt oman paikkani ja kuten olen aiemmin useammankin kerran kertonut, olen juuri nyt todella tyytyväinen omaan työhöni. Lähden joka aamu hyvin motivoituneena tekemään työtä, josta pidän, jossa olen hyvä, josta saan tuloja ja jolle on myös tarve maailmassa. (Ks. Ikigai-malli alla)

Oma arjenhallintani lähtee tietty siitä, että vahvuuteni on asioiden priorisointi ja aikaansaaminen. Arkeni on melko tehokkaasti aikataulutettua ja optimoitua ja siitä on karsittu pois aika lailla kaikki turha. Viikkoni toistavat pitkälti toisiaan ja voin sanoa päivän ja kellonajan perusteella, mitä teen milloinkin.

Aikataulutus saattaa kuulostaa stressaavalta, mutta minusta se on vapauttavaa. Kun tietyt ajat on varattu tietyile pakollisille asioille, kalenterista löytyy aikaa myös rentoutumiseen ja palautumiseen.

Sekä minulla että Rouvalla on molemmilla omat harrastuksemme kerran viikossa. Minä laulan maanantaisin, Rouva tanssii balettia torstaisin. Käyn kuntosalilla usein perjantai- ja sunnuntai-iltaisin.

Suuri apu arjessamme on kerran viikossa lapset päiväkodista noutava hoitaja. Hänen ansiostaan ehdimme myös rentoutua ja viettää yhteistä aikaa Rouvan kanssa joka keskiviikko. Blogihommat teen pääsääntöisesti lasten mentyä nukkumaan, ja postaustahtia olen vähentänyt aiemmasta niin, että tavoitteeni on tehdä uusi postaus noin joka toinen päivä. Sitten olen myös sanonut itselleni: jos joskus postausta ei tulekaan, se ei haittaa.

Viikonlopuille ei lähtökohtaisesti sovita ylimääräisiä menoja vaan ne ovat perheaikaa ja kesällä tietysti puutarha-aikaa. Lauantaisin hoidan kyllä ruokaostokset, mutta siivouksen olemme ulkoistaneet jo vuosikausia sitten ammattilaisille.

Osaan sanoa ’ei’ asioille, joista en koe olevan hyötyä, ja olen tietoisesti opetellut pois luontaisesta perfektionismistani. Nykyisin sanon itselleni useassa asiassa että ”se on ihan hyvä”, mikä tarkoittaa samaa kuin ”se ei ole täydellinen ja voisin hioa sitä yhä, mutta se on riittävän hyvä”.

Olen hyväksynyt myös sen, että kaikkia muiden asettamia odotuksia ei vaan voi täyttää. Esimerkiksi erityisesti vuoden loppuun ja toukokuulle kasaantuu joka vuosi hirveän paljon kaikkea, ja samaan aikaan on vielä lasten ties mitä puuhapäivää/esiintymistä/tehtävien palautusta. Jossain vaiheessa on vain todettava, että ”ei pysty”. Jos siis vaikkapa päiväkodista saatu puuhavihko, jonka tehtävien tekeminen vaatisi useampia retkiä metsään (jollaista ei ole lähelläkään), jää lopulta täyttämättä, en aio tuntea siitä enää minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Olen todennut myös, että osallistun mieluummin kaikenlaiseen talkootoimintaan mieluummin rahallisesti kuin käyttämällä siihen aikaa. Emme leivo päiväkodin myyjäisiin, mutta maksan sitten avokätisesti ostoksistani ja siirrän myös vanhempainyhdistyksen tilille rahaa. Puutarhamökkimme talkoot kierrän kaukaa ja maksan mielelläni vuosittain ns. talkoomaksun siitä hyvästä, että voin käyttää vapaa-aikani vain oman puutarhani ja mökkini kunnostamiseen.

Myös lasten jatkuvalle huomionjanolle pitää voida sanoa ei. Lasten kuuluu välillä tylsistyä ja joutua keksimään itse tekemistä. Vanhempien ei kuulu toimia ohjelmatoimistoina, jotka keksivät joka minuutille jotain puuhaa. Lapsille voi välillä sanoa, että ”nyt on omaa leikkiaikaa ja pitää keksiä itse tekemistä. Isi keskittyy nyt vähän aikaa tähän omaan juttuun, ja sitten voidaan pelata” tms.

Ennen kuin tämä postaus alkaa olla yhtä pitkä kuin koko Ruuhkavuosiopas on paras laittaa tähän stoppi ja kehottaa sinuakin tutustumaan kirjaan ja katsomaan, mitkä vinkit voisivat olla sellaisia, joista olisi apua omassa arjessasi.

Kirjan pääset tilaamaan täältä: tuumakustannus.fi, ja kun teet tilauksesi viimeistään 1.5.2019, saat kirjan ilmestysmistarjoushintaan 28 €.

Tsemppiä sinullekin sinne omien ruuhkavuosiesi keskelle. Kyllä tästä selvitään!