Äidin lempipuuha on istuttaminen
”Mun äiti on tosi hyvä ruoan tekemisessä ja mä oon ylpeä mun äidistä, kun se laittaa niin hyvin ruokaa, et mä kehun sitä. Sen lempipaikka on Basbas, ja sen lempipuuha on istuttaminen.”
Neiti 6-v
Itselleni äitienpäivän suurin vastuu oli huolehtia päivän ruoista ja erityisesti odotetusta aamiaisesta. Sain siihen assistentin auttamaan.
Perinteemme sekä isän- että äitienpäivän aamiaisella ovat olleet lämpimät croque madame -leivät, ja kun kyselin varovaisesti, millaista aamiaista Rouva odotteli, kävi selväksi, että ei tarvitse tänäkään vuonna lähteä keksimään pyörää uudelleen.
Leipää, sinappia, valkokastiketta, juustoraastetta ja kinkkua. Päälle vielä valkokastiketta ja juustoraastetta ja sitten ruskistumaan uuniin. Ja päälle vielä paistettu kanamuna. Olen joskus kirjoittanut tänne yksikerroksisen version reseptin, mutta tässä siis päälle tuli vielä toinen leipäviipale.
Pöydällä näkyy myös torilta ostamani pionit sekä lahjamme Rouvalle. Se on uusi perheenjäsenemme, viikunapuu, jonka onnistuin kuin onnistuinkin pitämään piilossa koko viikon.
Joku saattaa muistaa nähneensä kuvissani aiemminkin viikunapuun, mutta sille kävi hassusti. Se odotti pari vuotta kotonamme, että saisimme vietyä sen mökille, jossa se saisi talvehtia kunnolla.
Juuri kun olimme ajatelleet tehdä sen, viikunapuu otti ja kuoli noin kuukausi sitten. Emme saaneet selville, miksi.
Rouva oli tästä niin harmissaan, että päätimme tytön kanssa, että äidin on saatava lahjaksi uusi viikunapuu. Onneksi löysin taimen Plantagenista juuri ajoissa. Se viedään nyt saman tien mökille, ja ensi talvena se saa viileässä tuvassa kunnon talvihorroksen.
Kuten tyttö kirjoitti korttiinsa, äidin lempipuuhaa on istuttaminen, joten se oli myös äitienpäivän pääohjelmanumero.
Yritin itsekin puuhastella siinä Rouvan istuttaessa jotain, mutta kun katsoin hetkisen toiseen suuntaan, poika ehti sotkottaa itsensä tusseilla niin, että on parasta keskittyä vahtimaan häntä.
Saimme sentään vietyä kärryllisen roskia keräyslavalle.
Perheen taiteilija maalasi vesiväreillä.
Tällä aikaa Rouva kylvi hirvittävän määrän kesäkukkia, kurkkuja ja kesäkurpitsoja.
Herra 2-v:n meno oli sellaista, että epäilin, tuleekohan illallisuunnitelmistani mitään. Hän nukahti onneksi kuitenkin rattaisiin mökiltä lähtiessämme, ja heräsi yllättäen erittäin hyväntuulisena, kun tilauksemme Sushibar & Winesta kannettiin pöytään.
Tälläkin kertaa poika keskittyi edamamepapuihin, kun taas tyttö ahmi lempiruokaansa niin, että pohdimme, että enemmänkin olisi voinut tilata.
Olihan tässä taas yhdelle päivälle riittävästi tapahtumia. Ihania ovat, mutta onneksi ovat jo nukkumassa.
Vielä kerran onnittelut ihanalle Rouvalleni ja kaikille muillekin äideille!
