Broadwaylla: Once, Newsies ja Wicked

Joo, lähti ehkä vähän lapasesta, mutta kuten aiemmin kerroin, voisin käydä katsomassa teatteria Broadwaylla vaikka joka ilta. Ehdin The Book of Mormonin ja Spider-manin lisäksi tsekata myös kaksi uudempaa musikaalia, jotka olivat Once ja Newsies. Rouvan yllytyksestä päätin hommata sunnuntaina liput vielä yhteen esitykseen, ja kävin katsomassa uudelleen Wickedin.

Once

Once kertoo saman tarinan kuin muutaman vuoden takainen elokuva, jonka pääosissa olivat Glen Hansard ja Markéta Irglová. Irkkumuusikko ja tsekkisiirtolainen tapaavat Dublinissa ja alkavat tehdä musiikkia yhdessä. Kaksikko on kirjoittanut myös elokuvan musiikit ja kiertää maailmaa kokoonpanolla nimeltään Swell Season, joka nähtiin myös Helsingin Kulttuuritalossa muutama vuosi sitten.

Tämän musiikin ympärillä pyörii myös tuore Broadway-musikaali Once. Epäilin, miten hyvin pieni tarina kahden muusikon kohtaamisesta ja musiikin tekemisestä siirtyisi isolle näytämölle, ja lopputulos onkin hyvin epätyypillistä Broadwayta.

Kun yleisö päästetään sisään, näyttelijät aloittavat lavalla pre-show’n, jossa he soittavat ja laulavat, ja myös yleisö pääsee nousemaan näyttämölle seuraamaan tätä esi-esitystä. Väliajalla näyttämön baaritiski toimii oikeasti baaritiskinä. Lavasteita on hyvin vähän, tanssia ei lähes lainkaan, ja näyttelijät ovat miltei koko ajan lavalla. Kun he eivät ole vuorossa, he istuvat lavan reunoilla. Jokainen näyttelijä myös soittaa jotain instrumenttia, ja muuta bändiä ei ole.

Mielestäni Once on enemmänkin musiikkinäytelmä kuin musikaali, sanan perinteisessä merkityksessä. Mutta mitäpä siitä, kun musiikki on hyvää. Falling Slowly -kappale voitti Oncen elokuvaversiosta jopa Oscarin, ja kyllä se toi minullekin kylmät väreet ja Rouvalle kyyneleet silmiin. (Rouva kävi katsomassa esityksen toisena iltana.)

Suosittelenko?

Kyllä, jos tavoitteena ei ole nähdä tyypillistä Broadwayta. Show voi jakaa mielipiteitä, ja esimerkiksi TimeOut ei sitä kehu, vaikka se onkin ollut arvostelumenestys.

Newsies

Disney on kuulemma tehnyt vuonna 1992 musiikkielokuvan Newsies, joka kertoo sanomalehtimyyjien lakosta New Yorkissa vuonna 1899. Joseph Pulitzer on kiskomassa lisää hintaa lehtipojilta, ja he perustavat liiton ajamaan omia etujaan. Juu, en minäkään ollut kuullut tällaisesta elokuvasta, mutta nyt se on väännetty musikaaliksi.

Esitystä ei kannata juonen vuoksi lähteä katsomaan, vaikka mukaan on saatu vielä yksi romanssikin.

Tämän show’n pääosassa on koreografia, joka on hieno. Noin 15 lehtipoikaa tanssimassa ja heittämässä voltteja lavan lattiasta kattoon ulottuvassa lavasterakennelmassa on näyttävää katsottavaa, vaikka kerran kävikin mielessä, että oliko sitä steppaustakin pakko ympätä mukaan yhteen numeroon.

Myös Alan Menkenin musiikki toimii hyvin, vaikkei erityisiä hittikappaleita jäänyt mieleen yhdellä katsomisella.

Suosittelenko?

Höm, öö, no jaa. Ehkä laittaisin tämän siihen koloon, että jos muut kiinnostavat on jo nähty.

Wicked

Wicked ei ole enää mikään uusi juttu: New Yorkissa se on pyörinyt jo lähes kymmenen vuotta, ja nähtiinpä se jopa Helsingissä pari vuotta sitten. Tarina kertoo, mitä todella tapahtui Ozin maassa ennen ja jälkeen sen, kun Dorothy putosi sinne pyörremyrskyn mukana. Lännen ilkeä noita ei oikeasti ollutkaan ilkeä vaan väärin ymmärretty, vaikka olikin suoraan tai epäsuoraan kaikkien niiden ilkeyksien takana, joista tarina Ozin velhosta kertoo.

Vaikka tarinan kehyskertomus on lasten satu, Wicked on enemmänkin satu aikuisille, joten kannattaa päästä yli noitateemasta ja keskittyä muihin aiheisiin: kahden hyvin erilaisen ihmisen ystävyyden kehittymiseen ja hyvän ja pahan käsitteiden häilyvyyteen.

Näkemässäni esityksessä oli pääosassa hollantilainen Willemijn Verkaik, joka on esittänyt Wickedin pääosaa myös Hollannissa ja Saksassa yhteensä yli 1 000 kertaa. Aika vaikuttava saavutus sen lisäksi, että pääsee Broadwaylle esittämään pääosaa yhdessä kaikkien aikojen suosituimmista musikaaleista, vaikkei äidinkieli ole englanti.

Suosittelenko?

Tämä taisi tulla jo esiin, mutta kyllä ja ehdottomasti. On vielä mainittava, että myös hyvin musikaali- ja noitaskeptinen Rouvakin piti Wickedistä hyvin paljon, kun kävimme katsomassa sen täällä muutama vuosi sitten.

Tässä show’ssa on kohdallaan kaikki: tarina, musiikki, koreografiat, lavastus ja puvut. Karkkia silmille ja korville. Hauska ja yllättävä. Kannattaa ehkä kerrata, mitä ihmemaa Ozissa tapahtui, jotta ymmärtää viitteet alkuperäiseen tarinaan.

* * *

Ai niin, ja myös Rouva pääsi katsomaan The Book of Mormonin, josta kirjoitin jo aiemmin. Hän oli nauranut niin, että edessä istunut vanhempi nainen oli kääntynyt useammin katsomaan, kuka siellä hirnuu. Rouva siis piti – ja kovasti.