Vauva kaupunkilomalla: Näin se tehtiin

Päätän New York -juttusarjani yhteenvetoon niistä havainnoista, joita teimme vauvan kanssa matkustamisesta. Tiedän että lapset (ja varsinkin vanhemmat) ovat erilaisia, mutta meidän New Yorkin -matkamme onnistui erinomaisesti näillä spekseillä.

Matkalle mukaan

Otimme matkalle mukaan hyvin vähän vauvantarvikkeita. Ajattelimme kuitenkin, että nämä olisi hyvä olla laukussa:

• Kevyt matkasänky: 8 – 9 kuukauden ikäinen lapsi liikkuu jo kovasti, eikä häntä voi jättää yksin sänkyyn. Samsonite Koo-di Pop-up Bubble osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, ja tyttö nukkui siinä jopa 12 – 13 tunnin yöunia
• Kantoreppu: Vaunut eivät lähteneet mukaan lainkaan emmekä niitä myöskään kaivanneet
• Valmiita pusseihin pakattuja hedelmäsoseita (Hipp-merkkisiä): Juu, ei olisi ollut tarpeen, sillä Wholefoodsista sai lähes samanlaisia tuotteita. Halusimme kuitenkin pelata varman päälle, sillä syömisen kanssa on ollut vähän ongelmia aiemmin. Tyttö kyllä söi mukaan otetut soseet nopeasti, ja ostimme Wholarista sitten lisää
• Omat valmiiksi hienonnetut kaurahiutaleet: Oli ehkä vähän hassua ottaa kaurahiutaleita mukaan, mutta olipa varmasti tutun makuisia jne… Tyttö söi kilon kauraa alle kolmessa viikossa, joten niitäkin haettiin lisää paikan päältä. Ja paikalliset hiutaleet menivät alas aivan yhtä hyvällä ruokahalulla
• Pieniä riisikakkuja ja maissinaksuja: Ne olivat loistavaa ajanvietettä lentomatkoilla ja ravintoloissa
• Omat vaipat: Pidimme taukoa kestovaippojen käytöstä matkan ajan, mutta otimme kuitenkin omat kertakäyttöiset mukaan, ettei tytölle vaan tulisi mitään iho-oireita vieraasta vaippamerkistä. Paluumatkalla vaippoja ei tietenkään ollut enää niin paljoa jäljellä, joten laukuissa oli sitten tilaa tuliaisille
• Puhdistuspyyhkeitä: Ei tarvittu kertaakaan, sillä onhan sen peban puhdistaminen huomattavasti kivempaa juoksevalla vedellä
• Kynsisakset: Kynnet ovat naurettavan pienet, mutta kasvavat hirveää vauhtia
• Nestemäinen Panadol: Jos sattuisi nousemaan kuumetta tai särkemään ikeniä. Annoimme lääkettä kerran
• iPad: Ajattelin, että tyttö viihtyisi iPadin ääressä, kun latasin siihen muutamia vauvoille tarkoitettuja applikaatioita. Sillä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, ja leivänpalat osoittautuivat paremmaksi ajanvietteeksi. Taisi olla tyttö vielä hieman liian pieni ymmärtääkseen ”BabySilencerin” päälle.

Unohtuikohan jotain? Tietysti mukana oli myös muutamia leluja ja vaatteita. Kävin kerran pesemässä vaatteet Laundromatissa, ja Rouva pesi joitain vaatteita pari kertaa käsin.

Nenä-friidaa olisi tarvittu kerran, mutta Rouva ei ole uskaltanut käyttää sitä sen jälkeen, kun kuulimme Mehiläisen lääkäriltä, että sillä voi vaurioittaa helposti nenän limakalvoja.

Lentäminen

Lentäminen oli vauvan kanssa yllättävän helppoa. Kerroin kyllä aiemmin, että menomatkalla oli vähän huutoa, mutta paluumatka oli rauhallisempi.

Kone rullasi JFK:n kentällä ennen take-offia lähes kolme varttia, ja tytön piti olla se aika vöissä ilman mitään tekemistä. Se oli ainoa hetki, kun hän meinasi hermostua, mutta tilanne pelastettiin imetyksellä. Ilmaan päästyämme itkua ei enää tullut, sillä osasimme nyt ennakoida paremmin, mitä saattaa olla tulossa:

• Tyttö syötettiin ennen meidän ruokailuamme
• Söimme Rouvan kanssa vuorotellen: Rouva ruokaili ensin ja minä pidin tyttöä. Kun Rouva oli syönyt, pyysin oman ateriani lentoemännältä
• Ruokailun jälkeen otin tytön kantoreppuun ja hytkyttelin hänet uneen. Hän nukkui lähes neljä tuntia. Kerran laskin hänet varovasti maahan peiton päälle (tiedän, tiedän: ei ole turvallista jne.) ja hän nukkui siinä vartin verran. Kun hän heräili, nostin hänet takaisin reppuun, ja välillä jos hän osoitti heräämisen merkkejä uudelleen, hytkyttelin häntä pienesti. Välillä jouduin nousemaan ylös penkistä ja hytkyttelemään kovempaa. En tietenkään nukkunut itse matkalla lainkaan, mutten nuku muutenkaan lentokoneissa ikinä. Sain kuitenkin katsottua yhden elokuvan (Argo, oli muuten todella hyvä ja jännittävä)
• Paluumatkalla meillä ei ollut myöskään vauvan kaukaloa. Sitä ei tarjottu automaattisesti, ja emme sitten jaksaneet myöskään pyytää sitä, sillä tyttö ei suostunut olemaan menomatkallakaan siinä hetkeäkään. Ja olisihan se ollut vähän tiellä.

Asuminen

Jos matkalla viipyy pidempään kuin yön tai pari, yksi hotellihuone voi alkaa tuntua hankalalta, jos vauva käy nukkumaan monta tuntia muita aiemmin. En voi kehua tarpeeksi sitä, että meillä oli NYC:issä erillinen makuuhuone, jossa oli ovi. Tyttö vaan nukkumaan ja ovi kiinni.

Kolmen viikon mittaisella matkalla oli myös erittäin hyödyllistä, että meillä oli oma keittiö. Emme tehneet itsellemme ruokaa joka päivä, sen verran tuhdisti söimme usein päivällä, mutta tytölle laitoimme ruokaa useasti päivässä.

Syöminen ja ruoanlaitto

Tyttö on tosiaan aiemmin ollut vähän huono syömään, joten aivan ensimmäiseksi Rouva keitti hänelle sitä ruokaa, jota hän varmasti syö: tomaattista jauhelihakastiketta, johon tulee porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Ostimme paikan päältä halvimman sauvasekoittimen, surautimme kastikkeen soseeksi ja pakastimme sen pienissä pusseissa kämpällä olleeseen pakastimeen. Iso kattilallinen kastiketta riitti koko kolmeksi viikoksi. Lisäksi keitimme tytölle perunasosetta muutaman päivän välein.

Ruokarytmi oli matkalla niin säännöllinen kuin mahdollista. Aamu- ja iltapuurot syötiin aina suurin piirtein samaan aikaan, mutta peruna-jauhelihakastikeruokailun ajankohta vaihteli aika lailla sen mukaan, missä oltiin menossa tai oliko jompikumpi vauvan kanssa kämpillä. Museoissa oli helpompi syöttää valmiita hedelmäsoseita.

Kämpillä ollessamme surautimme hänelle soseita myös tuoreista hedelmistä ja marjoista. Esimerkiksi tuoreet mangot olivat todella makeita ja mehukkaita.

Kokeilimme pari kertaa jotain kaupan härkäpilahvia ja kanakeittoa, mutta ne eivät uponneet pelkiltään.

Nukkuminen

Kun kyselin aiemmin vinkkejä matkasängyksi, joku ihmetteli, mihin matkasänkyä tarvitaan. Minä en puolestani ymmärrä, miten konttaamaan oppineen lapsen kanssa voisi olla matkalla ilman sellaista. En voi kuin suositella sitä Samsoniten kuplaa, johon lapsen saa sisälle. Pelkäsin etukäteen, että tyttö ahdistuisi suljetusta tilasta, mutta niin ei käynyt. Kuplasta näkee hyvin läpi, ja heräsin joka aamu siihen, että tyttö istuu hymyillen kuplassa ja jokeltelee.

Jetlagista vauva toipui kahdessa yössä. Ensimmäisinä öinä hän heräsi itkeskelemään muutaman kerran ja parina ekana aamuna herätti hieman turhan aikaisin. Kolmantena yönä hän nukkui jo normaalit unet ja vetäisi neljäntenä 13 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan.

Oi onnea, että jaksoin kuunnella joulukuussa kahtena yönä tytön huutoa sen 3 – 4 tuntia, että pääsimme eroon yöimetyksistä. Sen jälkeen perhepedistä luopuminen ja lapsen siirtäminen omaan sänkyyn sujuivat todella helposti, mikä on helpottanut nukkumista sekä matkalla että kotona.

Päiväunien kanssa meneteltiin vaihtelevasti: joinain päivinä toinen meistä oli tytön kanssa kämpillä päiväuniaikaan ja toinen kävi omilla asioillaan. Joinain päivinä taas olimme päiväuniaikaan museossa, ja tyttö otti reilun tunnin unet kantorepussa.

Oli erittäin kiva havaita, että tyttö ei selvästikään tarvitse minuutintarkkaa aikataulua. Tärkeintä on, että hän ylipäänsä nukkuu jossain välissä: joko yhdet pitkät päiväunet keskellä päivää tai sitten kahdet lyhyemmät vaikkapa ensin aamupäivällä kantorepussa ja sitten iltapäivällä kämpillä.

Tästä epäsäännöllisestä rytmistä huolimatta hän pysyi yhtä hyväntuulisena kuin kotonakin ja söi erittäin hyvällä ruokahalulla. Vihdoin.

Nähtävyydet

Nähtävyyksiä päivään mahtui vauvan kanssa yksi. Unien lisäksi hänelle oli varattava aikaa myös lattialla mönkimiseen, eikä häntä muutenkaan voinut pitää kantorepussa koko päivää.

Pisin museoretki kesti vauvan kanssa viitisen tuntia. Siinä ajassa hänet myös syötettiin, ja hän ehti ottaa tunnin päiväunet repussa.

Iltamenot

Iltamenoja äidillä ja isällä oli vuorotellen. Tyttö meni nukkumaan kahdeksan jälkeen, ja siinä oli sitten vuorotellen hyvää aikaa katsoa telkkua. Tai kirjoitella blogia. Tai lukea. Tai kirjoa.

Oli hauska nähdä livenä sekä Super Bowl ja Beyoncén väliaikaspektaakkeli että varsinkin Grammy-gaala. Oli myös kiva katsoa vähän niin kuin suorana lähetyksenä sarjoja, joita seuraamme Suomessa.

Ja Frendit, Sinkkuelämää ja Rillit Huurussa pyörivät jollain 300 kanavasta melkeinpä joka päivä.

Baareissa ja rokkiklubeilla ei tullut käytyä, sillä olisi ollut aika surullista notkua niissä yksin.

Ravintolat

Ravintoloissa tyttö pysyi tyytyväisenä riisikakuilla, maissinaksuilla ja varsinkin leivällä. Kun hänelle antoi ison palan leipää tai muuta syötävää, hän keskittyi mutustelemaan sitä moneksi hetkeksi.

Kävimme ravintolassa kerran päivässä, joka päivä, ja joka kerta hän oli yhtä tyytyväinen omien naposteltaviensa kanssa. Lähes kaikista paikoista löytyi myös syöttötuoli, johon hänet sai kiinnitettyä ruokailumme ajaksi. Niissä muissa söimme sitten vuorotellen – tai tilasimme ruokaa, jota voi syödä yhdellä kädellä.

Liikkuminen

Olisi niiden vaunujen tai rattaiden kanssa ollut aika hankalaa liikkua. Ymmärrän siis hyvin, miksi monet suosittelivat, että vauvan kanssa ei kannattaisi lähteä NYC:iin. Ei se liikkuminen mahdotonta olisi ollut, mutta ongelma on se, että esimerkiksi useimmilla metroasemilla ei ole hissejä tai edes liukuportaita. Vaikka asemat ovat vaikkapa Lontooseen verrattuna lähempänä katutasoa, on portaita silti vähintään kahdet ennen kuin pääsee laiturille. Kyllä metrossa silti näki vanhempia rattaiden kanssa.

Kantoreppu on hyvä. Se oli kätevä myös museoissa ja ravintoloissa.

Tulipa kyllä kerran koettua myös kantorepun huono puoli. Tyttö oli juuri syönyt runsaasti, sekä sosetta että maitoa, ja lähdimme liikenteeseen. Reppu ehkä hytkytti tyttöä liikaa, ja hän oksensi kaiken vatsansa sisällön äitinsä päälle juuri, kun pääsimme Beacon’s Closetiin. Josta oli puolen tunnin paluumatka takaisin. Nyt sille voi jo nauraa vähän.

* * *

Kiitos kaikille, että olette jaksaneet lukea matkajuttujani. Nyt on vihdoin aika jättää New Yorkin -loma taakse ja siirtyä kohti muita aiheita ja uutta arkielämää.

Tämän viikon lomailemme vielä yhdessä Rouvan kanssa, mutta ensi viikolla hän palaa töihin. Minä en.

Onneksi emme palanneet matkalta vasta tällä viikolla, sillä minulla on ollut pahin jetlag ikinä. Olisi luullut, että olisin ollut aika väsynyt sen yhden lentokoneessa valvotun yön jälkeen, mutta nukuin ensimmäiset kunnon yöunet vasta viime yönä. Katsoin jopa Oscarit suorana lähetyksenä, sillä olin valvonut neljänä edellisenäkin yönä aamukolmen ja seitsemän välillä.

Lapsi toipui jetlagista kahdessa yössä.