Onnistuneiden valintojen päivä: Golden Gate, Disney-museo ja Greens
Joskus on niitä päiviä, kun tuntuu, että kaikki valinnat menevät nappiin. Eilen oli sellainen.
Päivä alkoi rasvaisella diner-aamiaisella ja jatkui Golden Gatella, Walt Disney Family Museumilla, eteni sitten tuliaisostosten tekemiseen ja päättyi illalliseen Greensissä. Ja voi miten onkin hyvä mieli, sillä tämä ainoa kokonainen päivä San Franciscossa ei oikeastaan olisi voinut olla minulle yhtään parempi.
Vaikka Rouvakin evästi lähtiessäni, että ei sinne Golden Gatelle kannata mennä, kun se sijaitsee niin kaukanakin, silta veti turrea puoleensa vastustamattomasti. Menkööt muut sankarimatkailijat etsimään sisäistä hippiään johonkin, minä asetan puhelimeni kompassin osoittamaan kuuluisaa maamerkkiä kohti.
Ja olihan se silta hieno ja näköala sillalta näkemisen arvoinen. Ilma oli upea, joten muutaman kilometrin kävelylenkkikin rantaa pitkin tuntui mukavalta rasvaisen aamiaisen jälkeen.
* * *
Silta osui kivasti myös muihin suunnitelmiin, sillä olin menossa Walt Disney Family Museumiin, joka sjaitsee samalla suunnalla keskellä Presidion puistoaluetta vanhassa kasarmirakennuksessa osoitteessa 104 Montgomery Street, the Presidio of San Francisco. Jatkoin siis sillalta matkaa kävellen kohti museota.
Museo on suhteellisen uusi, vasta vuonna 2009 avattu, ja se keskittyy Walt Disneyn elämään ja hänen elämäntyöhönsä. Museo on Disneyn perheen omistama, ja sen kokoelma on valtava ja vaikuttava. Museo on kokonaisuutena upea kunnianosoitus poikkeukselle miehelle, joka on luonut tyhjästä valtavan viihdeimperiumin ja myös kehittänyt täysin uuden teollisuuden alan, kokoillan animaatioelokuvat.
Näyttely alkaa Waltin lapsuudesta ja kertoo, miten hyytelötehtaalla työskentelevästä pojasta tulee sarjakuvapiirtäjä ja sittemmin lyhyiden animaatioiden tekijä. Vaikeuksista huolimatta Disney uskoo omaan asiaansa, ja alkaa vähitellen saada suosiota. Todellinen läpimurto on tietysti Mikki Hiiri, jonka Walt keksii junamatkalla Manhattanilta Hollywoodiin.
Tiettävästi ensimmäinen piirros Mikki Hiirestä
Tarina on mielenkiintoinen paitsi Waltin elämästä myös animaatioelokuvista kiinnostuneille. Näyttely esittelee samalla, miten animaatioelokuvateknologia kehittyi – pitkälti Disneyn mielikuvituksen ja kunnianhimon ansiosta. Ensin tuli ääni, sitten värit, sitten monitasokamera ja animaatioita elävään kuvaan yhdistävä optinen tulostin. Samalla elokuvat muuttuivat lyhyistä yksinkertaisesti piirretyistä mustavalkofilmeistä pidemmiksi värianimaatioiksi, ja lopulta Lumikki ja seitsemän kääpiötä muutti animaatioelokuvien tekemisen lopullisesti. Aikaa tähän meni viitisentoista vuotta.
Näyttely esittelee paitsi animaatioita, myös kaikkea sitä muuta, mitä Disneyn mielikuvituksesta on kummunnut. Ehkäpä kunnianhimoisin hanke oli Waltin haave rakentaa oma huvipuisto, joka nyttemmin tunnetaan Disneylandina.
Disneyllä on myös 2000-luvun Disney-fanin näkökulmasta hieman erikoista taustaa, sillä toisen maailmansodan aikaan Disneyn joukot tuottivat armeijan opetusfilmejä, sotapropagandaa ja myös pientä silmänruokaa sotilaille. Hieman toisenlaisia Disney-prinsessoja.
Elämässäni aika monta museota kiertäneenä olen harvoin näin vaikuttunut mistään museosta. Olen toki suuri Disney-fani, mutta näyttely on rakennettu niin monitasoisesti ja se yhdistää valokuvia, esineitä, laitteita, alkuperäisiä piirroksia, videoita, ääntä, multimediaa ja kosketeltavia asioita niin mielikuvituksellisesti, että se varmasti tarjoaa jotain myös vähemmän piirroselokuvista innostuneille. Jokainen näyttelyhuone on erilainen, ja katseltavaa on enemmän kuin tarpeeksi.
Tarina päättyy Disneyn kuolemaan vuonna 1966, ja viimeisessä näyttelyssä esitellään niitä koskettavia piirroksia, joita lehdet ympäri maailman ovat julkaisseet suru-uutisen kuultuaan.
”Ainoa kerta, kun hän teki meidät surulliseksi.”
Poikkuksellisen miehen poikkeuksellinen tarina tekee nöyräksi. Disney on todella ansainnut sekä kunniansa että tämän upean museon.
* * *
Illallisella kävin Fort Masonin historiallisella armeija-alueella sijaitsevassa Greensissä (2 Marina Boulevard), josta sain vinkin Facebookissa. (Thank you Christa!) Ja oi, kyllä oli bussimatkan arvoinen kokemus. Suosittelen. Ei vain tasokkaan kasvisruoan vaan myös Golden Gatelle avautuvan näköalan vuoksi.
* * *
Niin, ja ne tuliaiset. Tai no… enpä viitsi kertoa, etten pilaa yllätystä.
Kiitos San Francisco ja Kalifornia! Tänne olisi kiva tulla joskus takaisin.