Päivähoitopaikka

Päätökset Helsingin kaupungin päivähoitopaikoista ensi syksyksi ovat tulleet.

”Valitettavasti alueella on syntynyt niin paljon lapsia, ettei täältä voida tarjota hoitopaikkaa”, soitettiin sieltä päiväkodista, joka oli ykkösvaihtoehtomme.

Ei voida, ei. Eikä edes viereisistä kaupunginosista. Eikä todellakaan niistä hoitopaikoista joita toivoimme ja jotka olisivat olleet esimerkiksi jomman kumman työmatkojan varrella. Ykkösvaihtoehto olisi sijainnut kahden korttelin päässä ja siihen toiseksi parhaaseen paikkaankaan ei olisi ollut kuin viiden minuutin kävelymatka.

”Kaikille hakijoille ei ole vielä edes löydetty paikkaa.”

Niin, kai tässä pitää olla tyytyväinen, että on edes jokin paikka. Ja ei tämä meille tarjottu päiväkoti sentään täysin toisella puolella kaupunkia sijaitse, mutta julkisen liikenteen suhteen sijainti voisi olla vähän parempi. Aamuisin jokainen säästetty minuutti kun on kovin, kovin tärkeä.

Toivottavasti en näyttänyt liian happamalta, kun naapurirapun rouva kertoi, että he olivat saaneet pojalleen paikan siitä päiväkodista, joka oli meidän kakkosvaihtoehtomme.

”Niin, että otatteko te tämän paikan vastaan?” tiedusteli meille osoitetun päiväkodin työntekijä toisena päivänä.

Ei kai ole vaihtoehtoa. Pitää sitten heti hakea siirtoa ja toivoa, että paikka lähempää tai parempien kulkuyhteyksien varrelta löytyy mahdollisimman pian.