Taapero matkassa

Olen kesän aikana kirjoittanut useammasta kotimaassa tekemästämme retkestä ja sain eilisen Porvoon-juttuni kommenttiosioon toiveen, että kertoisin, miten reissut on toteutettu käytännössä: Miten menot on a) saatu sopimaan yksivuotiaan ruoka- ja unirytmeihin ja b) miten hyvin rutiineista on voitu pitää kiinni?

Lyhyesti sanottuna: a) hyvin ja b) huonosti.

Porvoossa

Päivärutiinit eli ruokailujen ja päiväunien ajankohdat eivät meillä ole koskaan olleet niin minuutin päälle. Tai muutaman kymmenen. Esimerkiksi lounasaika vaihtelee kahdentoista ja yhden välillä sen mukaan, mihin aikaan milloinkin on herätty ja mihin kohtaan päiväunet osuvat. Fyysinen sijaintimme ei sinänsä vaikuta ruokailuun, matkalle mukaan otetun purkkiruoan kun voi lusikoida tytön suuhun melkein missä ja milloin vain. Helpointa se on tietysti yhdistää johonkin ravintola- tai kahvilakäyntiin, jolloin ruoan voi tarvittaessa lämmittää.

Näin loma-aikaan tyttö heräilee kahdeksan ja yhdeksän välillä, aika usein puoli yhdeksältä, nukuttuaan aika tarkalleen kellon ympäri. Pitkien yöunien jälkeen yhdet päiväunet iltapäivällä tuntuvat olevan riittävästi. Reissussa hän saattaa kyllä nukahtaa lyhyeksi ajaksi autoon ja ottaa sitten myöhemmin pidemmät unet rattaissa. Viime aikoina rattaita on käytetty kantoreppua enemmän, ja hän tuntuu viihtyvän niissä erinomaisesti.

Ainoastaan iltaunien ajasta pidämme tiukasti kiinni: tytön nukkumaanmenoaika on puoli yhdeksältä, ellei päivärytmi ole mennyt jostain hyvin poikkeuksellisesta syystä aivan sekaisin. Hangossa tosin homma hoidettiin niin, että lapsi hytkyteltiin illalla uneen rattaissaan ja rattaat kärrättiin ravintolan nurkkaan. Sieltä tyttö siirrettiin nukkumaan auton turvakaukaloon ja turvakaukalosta kotisänkyyn. Kyllä hän näissä siirroissa heräsi mutta jatkoi kuitenkin uniaan melko pian.

Hangon Makaronitehtaassa

Käytännössä Tammisaaren-Hangon-reissu meni tytön näkökulmasta näin:

• hyvin pienet aamupäiväunet matkalla Tammisaareen
• yhdeltä lounas ystävien veneessä
• tämän jälkeen aikuisten lounas ja reilun tunnin päiväunet rattaissa ravintola Albatrossin terassilla
• iltapäivällä käyskentelyä Tammisaaressa ja välipala n. klo 16 Café Wildassa, jossa myös jaloittelua nurmikolla
• ajomatkalla Hankoon ei nukuttanut
• päivällinen n. klo 18 ja jaloittelua Hangon Casinon surffibaarissa
• käyskentelyä rattaissa Hangossa ja iltapala Hangon Makaronitehtaan terassilla
• maitohörpyt ravintolassa ja nukkumaan rattaisiin klo 20:30
• kotiin yöllä.

Café Wildassa

Porvoosta tyttö nautti puolestaan näin:

• ei unta ajomatkalla Sipooseen
• pienet unet matkalla Sipoosta Porvooseen
• puolen päivän jälkeen lounas Porvoon Paahtimon terassilla ja maistiaisia aikuisilta
• puolentoista tunnin päiväunet rattaissa, kun aikuiset käyskentelivät Porvoossa
• kaikkien yhteinen päivällinen Bistro Sinnessä neljältä: omat ruoat ja lisäksi leipää ja runsaasti maistiaisia aikuisten annoksista
• päivällisen jälkeen kotimatkalle ja iltapuurot ja muut iltarutiinit kotona.

Ravintola-asioinnista olen kirjoitellut aiemminkin, mutta tyttö siis istuu ravintoloissa rauhallisesti syöttötuolissa, mutustelee leipää ja maistelee aikuisten ruokia. Jos syöttötuolissa ei ole turvavyötä, käytän omaa vyötäni. Jos taas syöttötuolia ei ole lainkaan, tyttö istuu mielellään rattaissa. Ruokailu voi kestää jopa pari tuntia ennen kuin tyttö alkaa kyllästyä istuskeluun.

Porvoon paahtimossa

Suuria kiukkukohtauksia näille reissuille ei sattunut, ja tyttö on ylipäänsä tosi iloinen aina, kun pääse pois kotoa. Hah!

Hän on oikeasti tosi vieraskorea flirtti, josta on hauska nähdä ihmisiä ja joka ravintoloissa hymyilee ja vilkuttelee prinsessavilkutusta viereisiin pöytiin. Hän katselee myös erittäin mielellään maailmaa rattaista käsin, ja kiukuttelee oikeastaan vain hyvin pitkillä automatkoilla. Ja sitten kotona.

Tyttömme on siis erittäin cool pieni matkustajatar. Ehkä kyse on synnynnäisistä luonteenpiirteistä, ehkä siitä, että tyttö on tottunut aivan pienestä asti kulkemaan mukanamme, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Voimme ottaa rennosti ja kulkea huoletta ilman ennalta määrättyjä aikatauluja. Hän kyllä syö, kun hänellä on nälkä, ja nukkuu, kun häntä nukuttaa. Ehkä tilanne muuttuu jonain päivänä, ehkä ei.

Toivotaan, että matkailu pysyy yhtä rentona jatkossakin.

Bistro Sinnessä