Asioita, joita en ehtinyt tehdä hoitovapaalla
Kun jää vapaalle, mielessä on varmasti asioita, joihin ajattelee olevan aikaa sitten, kun ei käy töissä. Niin myös hoitovapaalle jäädessä. En sentään ajatellut kirjoittaa kirjaa tai tehdä toista tutkintoa, mutta aika moni pienempikin suunnitelma jäi toteutumatta.
En liikkunut lainkaan niin paljon kuin suunnittelin. Tästä kirjoitin eilenkin. Ei kunto toisaalta ole päässyt sen huonommaksi kuin yleensäkään kesäloman aikana.
En lukenut niin paljon kuin ajattelin. En ole oikeastaan vuosikausiin pystynyt keskittymään kirjoihin – se on ihan toinen juttu. Ajattelin kuitenkin, että hoitovapaalla saisin taas luettua jotain. No, onhan kolme kirjaa tietysti enemmän kuin ei yhtään, mutta on tämä saldo aika nolo. Neljäs kirja jäi jo kesken.
En lukenut sanomalehteä päivittäin aamiaispöydässä nautiskellen samalla kahvia. Aamupalat muuttuivat aikamoiseksi hässäkäksi sen jälkeen, kun tyttö alkoi haluta syödä itse, ja myöhemmin päivällä en osaa enää tarttua lehteen.
En istuskellut kahviloissa lapsen kanssa. Vaikka vielä aiemmin kuvittelin, että olisin sellainen latte pappa, joka notkuu lapsen kanssa kaupungilla, en sitä ollut. Kävin tietysti pakollisilla asioilla, mutta muuten notkuimme lähinnä vain omassa olohuoneessamme.
En käynyt lounastreffeilläkään kuin pari kertaa. Oikeastaan en usein syönyt edes koko lounasta.
En myöskään testannut eri lounaspaikkoja lapsen kanssa. Olin tavallaan ajatellut, että siitä voisi saada jotain juttuakin aikaiseksi, mutta toisin kävi.
En tavannut kavereita lainkaan niin paljon kuin olin aikonut. Vaikka muita tuttuja oli hoitovapaalla ja aikaa kavereiden tapaamiseen olisi teoriassa ollut, päivät olivat jotenkin niin täyteläisiä, että kyläreissuja ei juurikaan tehty. Toisten lapsiperheiden uni- ja ruoka-aikataulutkin saattavat olla niin erilaiset, että vierailujen ajoittaminen voi olla hankalaa.
En käynyt Vauvakinossa. Kerran yritin, mutta sitten tapahtui jotain. Näytöksiä on harvoin ja epäsäännöllisesti, noin kerran kuussa, eikä Finnkino kerro sivuillaan kuin seuraavan näytöksen ajankohdan. Kun en siihen yhteen päässyt, en muistanut tutkia asiaa enää myöhemmin.
En lähtenyt viikoksi Jyväskylään lapsen kanssa. Se piti tehdä loppukesästä, mutta en sitten ehtinytkään.
En siivonnut yhtään kaappia tai laatikkoa. Kaunis ajatus, mutta voihan sitä käyttää aikansa kivempiinkin asioihin.
En käynyt lastenvaatekirpparilla. Kerran olin jo menossa, mutta se olikin suljettu heinäkuussa.
En katsonut niitä muutamaa elokuvaa, jotka ostin Blu-raynä talvella. Syytän Netflixiä.
En saanut mökillä aikaiseksi yhtään mitään. Ei tullut kesäkeittiötä eikä niitä portaita terassille. Edes paperille. Hyvin sinne terassille päästiin ilman portaitakin, ja helteisen ja poutaisen kesän ansiosta katostakaan ei kaivattu.
Ehdin kyllä pelata huomattavan paljon Angry Birds Star Warsia ja Candy Crush Sagaa ja katsoa useamman tuotantokauden eri sarjoja Netflixistä. Ja tietysti tuottaa noin 170 blogipostausta kuvineen. Siis lapsen- ja kodinhoidon lisäksi.
Onneksi näitä rästihommia voi jatkaa tavalla tai toisella milloin tahansa.