15 perhekuvaa vuoden ajalta

Viime vuonna havahduin joulukuussa siihen, ettei perheestäni ollut otettu koko vuoden aikana kuin yksi koko perheen perhekuva, ja sekään ei ollut kovin kummoinen.

Tein uudenvuodenlupauksen, että ottaisin vuoden 2019 aikana perheestä vähintään yhden kuvan joka kuukausi. No, jostain syystä tämänkin lupauksen pitäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi, ja varsinkin molempien lasten saaminen yhtä aikaa hyväntuulisina kameran eteen ei aina onnistunut – tai kun onnistuin siinä, Rouva ei ollut lähistöllä.

Silti onnistuin todistettavasti tehtävässäni vuoden aikana 14 kertaa, ja vaikka aivan joka kuukaudelta kuvia ei ole, keskimäärin tulos on ihan hyvä.

Vuoden ensimmäisen perhekuvan ehti kylläkin ottaa Rouva, heti siinä tammikuun alkupuolella.

Itse olin unohtaa lupaukseni jo heti alkumetreillä, ja näppäsin ensimmäisen kuvani tammikuun viimeisenä päivänä juuri ennen kuin Rouva alkoi lukea lapsille iltasatua.

Helmikuussa isäni otti tämän otoksen keittiön sohvalla.

Maaliskuussa havahduin puuttuvaan perhekuvaan taas jonain loppukuun iltana, hyvin huonossa valossa.

Huhtikuun lopussa mökkipihalla olikin jo enemmän valoa ja näemmä t-paitakelitkin. Lippiksessä roikkuu villiviinin kärhiä mökin seinustan putsaamisen jäljiltä.

Toukokuussa keskityin niin kovasti mökin maalaamiseen, että muuta perhettä en näemmä nähnytkään, mutta kuva Linnanmäen Panoramassa on otettu heti kesäkuun alussa pojan syntymäpäiviltä.

Kesäkuussa vilvoiteltiin myös saunan jälkeen kotitalon katolla.

Heinäkuu olikin varsinainen ylisuorituskuukausi, ja perhe on ikuistettu heti alkukuusta Seurasaaressa.

Kesälomalla poseerattiin myös muumien kanssa.

Myöhemmin heinäkuussa puhelimen muistiin jäivät vielä kuvat vuokra-autosta lähtiessämme Tampereelle, Ravinteli Huberissa sekä Särkänniemessä. Särkänniemi-päivä oli kesän kuumin, ja jouduimme lähtemään Särkkiksestä jopa paahdetta pakoon.

Sitten koulu- ja työhommat imaisivatkin mukaansa niin, että elo- ja syyskuussa perhekuvat unohtuivat.

Lokakuussa mökkihommien lomassa asia tuli taas mieleen.

Marraskuun lopussa virittäydyttiin jo joulutunnelmaan ja odoteltiin lasten kavereita piparileipojaisiin.

Viimeisin perhekuva on Senaatintorin Tuomaanmarkkinoilta viime viikolta. Hetkeä aiemmin olimme kadottaneet pojan muutamaksi ikuisuudelta tuntuneen minuutin ajaksi markkinoille. Ei ollut reppana huomannut, että lähdimme kävelemään karusellia kohti ja sekä minä että Rouva oletimme, että toisella on poika otteessaan. Poika seisoi noin kymmenen metrin päässä juuri siinä paikassa, mistä lähdimme hetkeä aiemmin kävelemään.

Tätä lupausta on parasta jatkaa myös vuodelle 2020, ja nyt tiedän jo valmiiksi, että touko-, elo- ja syyskuut vaativat erikoistsemppausta.