Lasketteluretki mummolaan
Helsingissä lumesta ei ole tietoakaan, mutta Jyväskylässä sitä riittää. Siksipä lähdimme perheen kanssa Keski-Suomeen sekä tapaamaan lasten isovanhempia että käymään tyttären kanssa rinteessä Laajavuoressa.
En kovin usein harmittele sitä, että asumme Helsingissä ja että emme omista autoa, mutta juuri nyt olisi kivaa, jos pääsisimme kotoamme yhtä kätevästi laskettelemaan kuin vanhemmiltani Laajavuoreen. Lähimpiin laskettelukeskuksiin kestäisi Helsingin keskustasta julkisella liikenteellä sellaiset puolitoista tuntia suuntaansa, ja auton vuokraaminen vain laskettelun vuoksi tekisi päivän huvista melkoisen tyyristä.
Kun itse olin yläasteikäinen, kävin talvisin Laajavuoressa kausikortilla useamman kerran viikossa. En ollut koskaan kovinkaan kummoinen laskija enkä tykännyt hyppimisestä tai temppuilusta, mutta laskettelu oli silti hauskaa. Aikuisena rinteessä ei ole tullut käytyä kuin noin kerran vuodessa – tai joka toinen vuosi, mutta nyt lasten kanssa tilanne onkin aivan toinen. Aloin jopa haaveilla, että kun pienemmänkin lapsen saa tutustumaan rinteeseen, vuoden parin päästä voisi jopa käydä jossain pidemmälläkin hiihtoreissulla.
Nyt Laajiksen rinteet rittävät erittäin hyvin 7-v:lle, ja laskettelu on erittäin helppo yhdistää mummolan-reissuun.
Pari ekaa laskua olivat vuoden tauon jälkeen vähän huteria, mutta sitten ote löytyi taas, ja uskaltauduimme laskemaan aivan huipulta asti.
Kolme tuntia (ruokailutauon kanssa) ei tuntunut lainkaan pitkältä ajalta, joten seuraavalla kerralla on parasta ottaa hissilippu ja hiihtokamat koko päiväksi.
Se on kuitenkin vasta hiihtolomalla. Vai pitäisikö sitä lähteä tyttären kanssa laskettelureissulle Jyväskylään ihan vain viikonlopuksi jo ennen sitä..?