I det stora landskapet on satumainen näytelmä erilaisuudesta

Svenska Teaternin ja ruotsinkielisen vammaisteatteri DuvTeaternin yhteisproduktio I det stora landskapet juhlistaa vammaisteatterin 20. juhlavuotta Svenskanin suurella näyttämöllä.

Lokakuussa ensi-iltansa saanut musiikkinäytelmä on DuvTeaternin näyttelijöiden kirjoittama ja saduksi muotoiltu tarina, joka perustuu näyttelijöiden omiin kokemuksiin.

On aivan tavallinen maa, jossa elää aivan tavallinen kuningaspari (Yvonne Heins ja Roy Eriksson). Pari saa kaksi tytärtä (Sophia Heikkilä ja Karolina Karanen), mutta toinen ei olekaan aivan tavallinen. Maan ministerit määräävät, että hänet on määrä erottaa muusta perheestä, kun hän täyttää kahdeksan vuotta.

Erilainen tytär viedään asumaan lastenkodin kaltaiseen Sääntöjen taloon, ja prinsessasisarukset kaipaavat toisiaan. Kruununprinsessa lähtee kotoaan etsimään siskoaan, ja myös toinen prinsessa karkaa Sääntöjen talosta. Kuningaspari syyttää perheen hajomisesta toisiaan, mikä hajottaa perhettä entisestään. Metsässä prinsessat törmäävät pellekolmikkoon, jolla on kiire pystyttämään telttaa esitykselleen.

Näytelmä tuo vammaiset ja vammaisuuden hienosti esille näyttelijöiden valitsemalla tavalla. Ei-vammaiset näyttelijät tukevat vammaisia näyttelijöitä hyvin luontevasti: osa DuvTeaternin näyttelijöistä osallistuu dialogiin, osa lausuu repliikkinsä yhdessä toisen näyttelijän kanssa. Lavalle tullaan tarvittaessa käsi kädessä.

Näyttelijöiden joukossa on erityisesti kaksi kantavaa voimaa: supersympaattinen Christoffer Strandberg, joka nähdään useammassa roolissa ja jonka klovnihahmo ystävineen (Elias Simons ja Krister Ekebom) naurattaa yleisöä toisella puoliajalla, sekä kertojana toimiva Martina Roos, joka myös esittää suuren osan näytelmän lauluista.

Laulujen sanoitukset ovat myös DuvTeaternin käsialaa, ja ne on säveltänyt Markus Fagerudd. Roos tulkitsee laulut vahvasti mutta silti sopivalla herkkyydellä. Orkesteri on tuotu lavalle, joten muusikoiden työskentelyä pääsee seuraamaan osana esitystä. Orkesterissa on muusikoita kahdesta kokoonpanosta, Wegelius Kamarijousista ja Resonaarigroupista, ja mukana on myös vammaisia muusikoita.

Esitys tekee juuri sen, mitä se on tarkoituskin: saa ajattelemaan vammaisuutta ja suhtautumista vammaisiin ja myös sitä, mitä me vanhemmat kerromme lapsillemme, jotka saattavat tuijottaa erilaiselta näyttävää ihmistä kaupungilla.

Vammainen ei ole itse halunnut olla vammainen ja voi myös pitää epäreiluna, että juuri hänelle on käynyt niin. Vieraiden ihmisten tuijotus saattaa kiusata vammaista henkilöä, mutta teatterissa he sanovat Yvonne Heinsin sanoin: ”Saa tuijottaa, me olemme täällä tekemässä töitä!”

Satumaisen kaunis ja tunnelmallinen esitys jättää hyvän mielen monella tavalla. Miten arvostankaan ei-vammaisia näyttelijöitä, jotka tekevät työtä DuvTeaternissa. Näyttelijöiden välinen yhteys ja luottamus välittyy myös katsojille.  Upeaa on myös, miten Svenskan on ottanut näin tavallisesta poikkeavan näytelmän suurelle näyttämölleen. Kokemus on varmasti mieleenpainuva jokaiselle esiintyjälle.

Prinsessakaksosten roolien suhteen on tehty myös hieno yllätys: kumpi prinsessoista onkaan tavallinen ja kumpi erilainen?

Näytelmästä on jäljellä vielä muutama esitys. Esityskieli on luonnollisesti ruotsi, mutta meille rajoitetusti ruotsia osaaville Svenskan tarjoaa myös tekstityksen tekstityslaitteella.

svenskateatern.fi/fi/ohjelmisto/i_det_stora_landskapet/

Lippu esitykseen saatu Svenska Teaternilta

Kuvat: Cata Portin, Svenska Teatern