Outo tunne

Tiedät varmasti sen tunteen, kun jokin asia painaa mieltä. Vaikka sitä ei ajattele aktiivisesti, se saa silti otsan ryppyyn ja pulpahtaa aika ajoin esiin voimakkaammin. Aina ei edes osaa kertoa tarkasti, miksi on alakuloinen tai pahantuulinen. On vaan, sillä jokin ei ole kohdallaan. 

Mutta tiedätkö millainen on sen tunteen vastakohta? Odotas, niin kerron.

Osallistuin lauantaina Ensi- ja turvakotien liiton En ainakaan minä -kampanjan päätapahtumaan Helsingin rautatieasemalla. Lupauduin mukaan pieneen paneelikeskusteluun lapsiperheiden tilanteesta. Keskustelussa olivat mukana myös Arno Kotro, Julia Virkkunen ja Oi mutsi mutsi -blogin Elsa Heiko. Keskustelussa sivuttiin mm. äitien jaksamista, masennusta, avun saamisen tärkeyttä ja sen pyytämisen vaikeutta, isien osallistumista lasten arkeen ja lastenhoitoon ja jopa lapsen kuolemaa.

Myöhemmin illalla kävimme Rouvan kanssa Ane Brunin keikalla The Circuksessa.

Keinuimme hiljakseen ja lähekkäin laulajan hypnoottisen äänen ympäröiminä. Mieli oli avoin ja kevyt. Niin kevyt, että kiinnitin siihen jotenkin erityisen huomion.

Mikä on tämä tunne, joka tuntuu niin vieraalta?

Se, että mieltä ei paina yhtään mikään.

Kaikki on hyvin. Kaikki on tosi hyvin juuri nyt. Mikään ei nypi, ärsytä tai harmita.

Voi kun sen tunteen voisi säilöä pulloon ja ottaa siitä pullosta pieni kulaus aina tarpeen tullen. 

Koskaan ei voi tietää, milloin sitä tarvitsisi kaikkein kipeimmin.