Papan tyttö
Ei ole epäilystäkään, kenen tyttö meidän tyttömme on.
Olimme lauantaina mummoni 85-vuotissyntymäpäivillä Saarijärvellä ja vietimme muun viikonlopun vanhempieni luona Jyväskylässä. Juhlien ajan tyttö kiehnäsi pääasiassa isäni sylissä.
Katselimme myöhemmin illalla juhlista ottamiani valokuvia, ja kyselin tytöltä, tunteeko hän, keitä kuvissa on. Tunsihan hän:
”Pappa!”
”Pappa!”
”Pappa!”
”Pappa”
”Pappa!”
Kuvia oli enemmänkin, ja jos vain jossain kulmassa näkyi punainen paita, ilmaan kajahti kirkas ja ilahtunut ”pappa”.
”Pappa!”
* * *
Tunnisti tyttö kyllä myös pikkuserkkunsa nimeltä, mistä olimme yllättyneitä.
Vielä enemmän yllätti, kenet tyttö näki kuvissa, joissa hän leikki pikkuserkkunsa kanssa.
”Äiti!”
Ei kai?
”Äiti!”
Ai, no niinpäs onkin. Äidin jalat. Kylläpä oletkin etevä!
”Äiti!”
Niin on. (Kuvaa ei ole rajattu.)
* * *
Kiitos, olipa hauska nähdä kaikkia ja ajaa vatsat täynnä takaisin Jyväskylään!
