Mitä tapahtuu Jyväskylän musiikkiluokille?
Kuulin eilen hätkähdyttäviä uutisia Jyväskylän suunnalta. Kaupungin musiikkiluokkien historiaan on tulossa outo välivuosi, sillä peruskoulun kolmannelta luokalta alkavaan musiikkipainotteiseen opetukseen ei löytynyt tarpeeksi lapsia.
Mainitaan nyt vielä, että kaupungin musiikkiluokkatoiminnalla on jo liki viiden vuosikymmenen perinteet, kaupungin väkiluku on kasvanut huomattavasti näiden vuosien aikana, ja nykyisin Jyväskylä on 133 000 asukkallaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki.
Kaupungin yhdeksänvuotiaiden joukosta löytyi tänä vuonna vain kolmetoista musikaalista lasta. Se on surullista, sillä ainakin vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa musiikkiluokkia oli kolmessa ala-asteen koulussa.
Jyväskyläläiset eivät varmasti ole sen epämusikaalisempia kuin ennenkään, vaan vanhempien kiinnostus musiikkiluokkia kohtaan on kokenut jonkin kolauksen. Ehkä musiikkiluokkien siirtyminen keskusta-alueen ulkopuolelle on vähentänyt niiden vetovoimaa. Tai ehkä musiikkia ei koeta niin tärkeänä, että sen takia lapsen haluttaisiin matkustavan päivittäin bussilla toiselle puolelle kaupunkia – todennäköisesti vaihdollisella bussiyhteydellä.
Aihe koskettaa minua, sillä olenhan itsekin Jyväskylän musiikkiluokkien kasvatti.
Ellen aivan väärin muista, vielä 1980-luvulla kaikki kakkosluokkalaiset lapset tekivät saman musikaalisuustestin, ja testissä hyvin pärjänneille tarjottiin paikkaa musiikkiluokilla. Vanhempani eivät tainneet edes tietää mahdollisuudesta hakeutua musiikkiluokalle, ja paikan vastaanottamista harkittiin pitkään. Vaikka jouduinkin vaihtamaan oman lähikouluni Keljonkankaalla Cygnaeuksen ala-asteeseen kaupungin keskustassa yhdeksän kilometrin ja puolen tunnin bussimatkan päässä, vanhempani päättivät, että musiikista kiinnostuneen pojan kannatti tarttua mahdollisuuteen. En usko, että elämässäni on ollut kovinkaan monta yhtä merkitsevää hetkeä, joka ovat määritelleet täysin uuden suunnan elämälleni.
On tietysti mahdoton sanoa, millaista elämäni olisi ollut ilman musiikkiluokkia, ja uskon, että musiikki olisi ollut joka tapauksessa tärkeä osa sitä. Musiikkiluokkien kautta sain kuitenkin jo ala-asteiässä elämääni paljon sellaista sisältöä, josta olisin jäänyt muuten paitsi. Pääasin ala-asteella Jyväskylän musiikkiluokkien Kolmekuutoset– ja Vox Area -kuoroihin, ja Vox Aurea vei minut mm. kolmen viikon kuoromatkalle New Yorkiin ja Kanadaan, kun olin 12-vuotias.
Kouluaikana musiikkiluokat olivat tiivis yhteisö. Sama luokka jatkoi lähes muuttumattomana ala-asteen kolmannelta aina lukioon saakka, ja suurin osa luokkakavereistani jatkoi vielä samassa lukiossa. Musiikkiluokkalaiset pitivät yhtä myös ikäluokkien yli, mikä oli varmasti erityisesti kuorotoiminnan ansiota.
Myöhemmin soitin Kesyn-yläasteen ja lukion big bandissa ja ”grand orchestrassa” trumpettia ja esiinnyin luokkakavereideni kanssa lukuisissa koulun juhlissa ja konserteissa. Kuorojen ja koulun esiintymisten kautta sain esiintymiskokemusta ja -varmuutta, ja yläasteen loppupuolella pääsin esiintymään Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa olin lopulta mukana neljässä musikaalissa ennen kuin elämä vei sitten toiseen suuntaan.
Olisi ollut ihan mahdollista, että olisin päättänytkin jatkaa musiikin ja esittävän taiteen parissa, mutta päätin jatkaa musiikkia vain harrastuksena. Hyvin tärkeänä sellaisena.
Musiikkiluokat eivät tietenkään kasvata vain musiikin ammattilaisia, vaikka toki monet jatkavatkin musiikin parissa myös aikuisena. Musiikki kuitenkin tutkitusti parantaa koulussa viihtymistä, mikä taas auttaa menestymään myös muissa aineissa. Ja kun asiaa miettii, niin tuntuvatpa entiset musiikkiluokkalaiset pärjänneen keskimäärin oikein hyvin elämissään, vaikka uravalinnat olisivatkin olleet jotain aivan muuta kuin musiikkia. Ja aivan varmasti musiikki on säilynyt monien elämässä ja tuottaa nyt iloa myös vaikkapa heidän lapsilleen.
Tästä syystä toivon todella, että tämä kiinnostuksen lopahtaminen on Jyväskylässä vain väliaikaista, ja niillekin kolmelletoista, jotka tänä vuonna olisivat saaneet paikan musiikkiluokalla, järjestyisi musiikkipainotteista opetusta vaikkapa neljänneltä luokalta alkaen.