Joulu joulu mennyt on

Erikoisen vuoden joulu oli yllättävän tavallinen.

Edellisistä jouluista poikkeavaa oli oikeastaan vain himmeli, jollaisen opettelin rakentamaan juuri ennen joulua.

Oli kermatoffeita, oli riisipuuroa, oli kinkku, oli blinejä.

Joulupukin vierailua odoteltiin illallisen jälkeen.

Ja hän tuli! Jännästi juuri silloin, kun isi lähti käymään roskiksella. Joulupukin vierailu oli yllättävä, sillä olimme varoitelleet lapsia, että koronasta johtuen hän ei tänä vuonna tulisi sisään lainkaan ja jättäisi vain lahjat oven taakse. Mutta hänpä tulikin maski päässä ja turvavälistä tingittiin vain yhden yhteiskuvan ajaksi.

4-v ei epäillyt Joulupukin aitoutta hetkeäkään, mutta jotain taisi Pukilta kuitenkin unohtua. Poika tuumi nimittäin äidilleen vierailun jälkeen, että Joulupukki ei toivottanut lainkaan hyvää joulua. Hupsis. 

Ja isille ehti tulla roskiksella melko kuuma.

Harry Potter ja Frozen olivat edelleen läsnä tänäkin jouluna.

Myös Laku sai omat pakettinsa.

Sitten koitti itselleni se paras hetki joulussa: aattoillan helpotus. Tunne siitä, että kaikki on nyt tehty, lapset keskittyvät leikkimään lahjoillaan ja itse saa vain olla tekemättä yhtään mitään. Vuodessa ei olekaan kovin montaa päivää, jolloin ei ole minkäänlaista painetta saada aikaiseksi mitään.

Tärkein puuhani joulun jälkeisenä viikonloppuna onkin ollut palapelin kokoaminen. Ensimmäinen kahdesta uudesta palapelistäni on jo koottu, ja pääsen varmasti auttamaan tytärtä myös hänen tuhannen palan Harry Potter -palapelissään.

Joulupäivänä paistoin myös perinteisesti joululaatikot, ja Rouva taikoi sunnuntaina lopusta kinkusta karamellipossua.

Joulu päättyy mutta joululoma ei, ja saan nauttia joutilaana olosta vielä monta päivää. Palapelien lisäksi aion pelata, katsoa telkkua ja lukea kirjoja. Palataan johonkin tuottavampaan taas joskus ensi vuoden tienoilla.