Äitienpäiväviikonloppu

Tämä äitienpäivä ei nyt mennyt aivan niin kuin olisin toivonut eikä edes niin kuin sen sittemmin suunnittelin.

Ensinnäkin viikko oli sen verran intensiivinen, että ehdin hädin tuskin miettimään, mitä tarjoaisin Rouvalle aamupalaksi ja mitä kivaa keksisin lahjaksi. Toisekseen viikonlopun suunnitelmat ehtivät muuttua muutamaan otteeseen – jopa vielä tänään.

Äitienpäiväaamuna Rouva sai kyllä nukkua pitkään, ja hän heräsi juuri sopivasti siihen, kun aamupalalle väkertämäni Croque madamet olivat valmiita menemään uuniin.

Leivät maistuivat Rouvalle, ja raparperistä ja kuohuviinistä sekoitettu juoma kupli kauniisti laseissa.

Paketista paljastui tytön profiilikuva, jonka isi ja tyttö olivat askarrelleet yhdessä. Kortissa luvattiin, että äiti ja tyttö pääsevät yhdessä kokeilemaan taaperotanssia tanssikouluun tulevina viikkoina. Päiväkodin äitienpäiväaamiaisella Rouva oli puolestaan saanut pienen maalaaman kangaskassin.

* * *

Tämän viikonlopun suunnitelmat menivät alun perin uusiksi, kun kuulin, että läheinen isoisotätini oli nukkunut pois ja että hänet saatettaisiin viimeiselle matkalleen lauantaina, siis eilen. Hautajaiset olivat lähes neljän tunnin ajomatkan päässä, ja ne alkoivat jo aamulla kymmeneltä. Takaisin kotiin ehdin puolestaan vasta lähempänä iltaseitsemää.

Hautajaiset olivat yhtä aikaa iloiset ja surulliset. Isoisotätini kuoli kunnioitettavassa 93 vuoden iässä, ja hän oli ehtinyt valmistautua lähtöön ja valmistella myös muita siihen. Niin pitkään kuin muistan, hän on puhunut, että sitten kun häntä lasketaan hautaan, Tommi laulaa vieressä Mun kanteleeni kauniimmin. Niin tapahtui. Lupauduin laulamaan myös siunaustilaisuudessa kauniin Niin kaunis on maa. Hän oli lähes käsikirjoittanut omat hautajaisensa pieneen vihkoon: Hän oli valinnut valmiiksi virret ja pienet runonpätkät, joita hän toivoi luettavan.

Isoisotätini oli varsinainen terästäti. Hän eli loppuun saakka yksin omassa asunnossaan Tampereella ja vietti kaikki kesät kesämökillään, synnyinkodissaan Pohjaslahdella. Samalla mäellä sijaitsi myös se kirkko, jossa hänet siunattiin. 

Isoisotädistäni jäi lämpimät muistot. Vaikka hänen elämässään oli vastoinkäymisiä, hän valitsi katkeruuden sijaan ilon. Vaikka hänellä oli sairauksia, hän säilyi mieleltään virkeänä ja eli aktiivista ja täysipainoista elämää, liikkui paljon ja lauloi pitkään kuorossa. Hän oli odottanut kovasti pääsevänsä taas mökilleen ja olisi varmasti palannutkin sinne kesäkuussa. 

Hän toivoi, että hautajaisissa iloitaan ja lauletaan paljon, ei surra. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka kuinka ajattelee, että toinen on elänyt hyvän ja pitkän elämän, ja että hänellä ei jäänyt mitään kesken, suru tulee, kun se päättää tulla. Kun se tulee kesken laulun, laulu lakkaa.

Pidin häntä lapsena kolmantena mummonani, ja hänen muistonsa elää nyt myös tyttäressäni, joka on saanut toisen nimensä hänen mukaansa. Lepää rauhassa.

* * *

Takaisin äitienpäivään. Meidän oli tarkoitus mennä tänään myös erään kaverin lapsen synttäreille, mutta ne oli jouduttu perumaan sairastumisen vuoksi. Yritin eilen soitella muutamaan paikkaan, olisiko jossain tilaa äitienpäiväbrunsseille tai -lounaille. Ei ollut.

Ajattelimme, että meidän kannattaisi kuitenkin hyödyntää vuokralla olevaa autoa ja päätimme ajella Porvooseen, jossa tarkoitus oli käydä kahveilla vanhassa kaupungissa. Veimme tavarat autoon ja kurvasimme talomme pihasta pois. Sitten aloimme kuunnella, että autosta kuuluu jokin outo ääni. Pysähdyin kadunlaitaan ja totesin, että takakumi oli puhki.

Oli selvää, että Porvoon-reissu peruuntuisi. Muutaman hetken pohdinnan ja parin puhelun jälkeen päätimme jättää auton kadunlaitaan, hinauttaa sen huoltoon ja lähteä sen sijaan äitienpäiväkävelylle ihan kotikulmille.

Ja se olikin oikein hyvä päätös. Ilma oli kaunis, vaikkakin hieman viileä. Ehdimme kävellä Kaivopuistoon, tehdä pari hyvää löytöä Kaivarin kanuunasta ja palata Café Engeliin kakkukahveille ja pinaattipiiraalle.

Uusi viikko alkaa nyt hieman valmiiksi väsyneenä, mutta nukutaan sitten taas ensi viikonloppuna vähän pidempään. Tai no, katsotaan…

Vielä kerran onnea kaikille äideille!