Toukokuu on toivoa täynnä

Toukokuu on toivoa täynnä, ja kaikki näyttää nyt valoisammalta kuin muutama viikko sitten.

Askeleet kohti jotain normaalia ovat vielä melko pieniä, mutta silti.

• Ensinnäkin päätin palata taas kuntosalille pidettyäni taukoa salitreenistä viime vuoden helmikuusta alkaen. Ajattelin oikeastaan palata treenaamaan jo tammi-helmikuun vaihteessa, mutta koronatilanne ryöpsähti silloin pahimmilleen, joten suunnitelma kariutui. Mutta nyt aktivoin jäsenyyteni, etsin salikamani ja kävin jo kerran salilla. Treenasin läpi kaikki lihasryhmät, tein päätteeksi keppijumpan ja venyttelin vielä kaikki lihasryhmät kevyesti. Painot tuntuivat raskailta ja venyttely kankealta, mutta kylläpä teki hyvää. Olin salitreeni jälkeen kuin uudestisyntynyt.
• Lapset palasivat tanssitunneille tanssikoululle. Heidän tanssituntinsa ovat olleet Zoomissa viime marraskuusta lähtien, ja vaikka se on toiminutkin ihan OK, varsinkin pienemmän on helpompi keskittyä opetukseen lähiopetuksessa. Lapset olisivat kyllä saaneet käydä tanssikoulullakin koko kevään, mutta he halusivat itse olla mieluummin kotona. Nyt päätin, että Zoom-tunnit riittävät, ja loppukevät käydään tanssikoululla.
• Tytär palasi myös viulutunneilleen lähiopetukseen. Siinä Facetime on toiminut jopa yllättävän kivasti, mutta on se silti eri asia saada lähiopetusta.
• Ostin junaliput Jyväskylään, ja tapaamme vanhempiani tulevana viikonloppuna ensimmäistä kertaa sitten… niin… viime kesän..?
• Sovimme lauluyhtyeen kanssa esiintymisen elokuulle.
• Katselin jo myös joitain tapahtumalippuja ensi syksylle, mutta en vielä ostanut niitä.

Vielä on matkaa vanhaan normaaliin, mutta silti tuntuu jo helpommalta hengittää. Tuntuu kuin koko perhe olisi paremmalla tuulella, kun emme näe toisiamme aivan jatkuvasti.