Lentokonesaippuakuplat

Saippuakuplat olivat tämän viikon odotetuin asia. Niistä puhuttiin siitä lähtien, kun Rouva viime viikolla osti tytölle saippuakuplasetin. Rouva oli nähnyt kesäpäiväkodin pihassa, miten taitavasti pieni puhalsi kuplia, ja hän lupasi tytölle, että niitä voitaisiin puhaltaa sitten mummilassa ja mökillä.

Nyt tyttö ei juuri muuta tekisikään.

Pieni sai itse valita, haluaisiko hän prinsessa- vai lentokonesaippuakuplat. Hän valitsi lentokoneen.

Puuhan katseleminenkin on aika vangitsevaa, sillä pieni näyttää niin kovin iloiselta seuratessaan, miten kuplat leijuvat ilmassa tai jäävät kellumaan järven tyynelle pinnalle.

Oletko muuten huomannut, että kun on tarpeeksi hiljaista, saippuakuplat poksahtavat mennessään rikki? Hiljaa mutta selkeästi. 

Kun kuplasaippua sitten loppui, pieni vaati, että haettaisiin kaupasta se prinsessakuplasaippuakin. Selitimme, että se on kaukana Helsingissä, mutta voisimme kyllä täyttää lentokoneastian uudella saippualiuoksella seuraavana päivänä. Hän oli kuitenkin päättäväinen ja ehdotti, että voisimme mennä kauppaan kärryillä. Kun tietää, miten paljon mieluummin hän kävelee kuin istuu kärryissä, ymmärtää myönnytyksen arvon.

Se oli viimeinen asia, mitä hän toisteli vielä illalla nukkumaan mennessään: ”Pinsessataippuakuplia kaapasta. Källyillä kaappaan. Pinsessataippuakuplia.”

Lentokonepurkki kuitenkin täyttyi yön aikana, ja pieni prinsessa unohti vaatimuksensa.