Firenzeä etsimässä
Wanted: Paikallisopas Firenzeen! Vierailimme kaupungissa nyt jo toistamiseen, ja jälleen päällimmäisenä mieleen jäivät turistilaumat sekä mahdoton sokkelo yksisuuntaisia katuja ja autoilta kiellettyjä alueita.
Firenze on siis kaupunki, johon emme ole jostain syystä päässeet niin sanotusti sisään. Kävimme kaupungissa edellisen kerran vuonna 2008, ja silloinkin pohdimme, että emme ole ehkä koskaan nähneet missään niin paljon turisteja. Emme edes Venetsiassa tai Roomassa.
Vaikka kaupungin palatsit, museot ja kirkot ovatkin näyttäviä ja Michelangelon Davidin pakarat täydelliset, kaupunkiin pitäisi tutustua paremmin, jotta sen todellinen viehätys avautuisi. Ehkä se vaatisi paikallisoppaan, joka osaisi viedä oikeisiin paikkoihin. Siis jonnekin turistikeskuksen ulkopuolelle.
Mutta ovathan ne turistikeskuksen nähtävyydet siis hienoja! Ponte Vecchio, Palazzo Vecchio, Duomo, Piazza della Signoria… kaupunki on kuin suuri ulkoilmamuseo.
Duomo
Palazzo Vecchio
David (kopio)
Piazza della Signoria
Palazzo Vecchio
Palazzo Vecchio
Palazzo Vecchio
Ponte Vecchio
Firenzessä auto kannattaa muuten jättää hyvän matkaa keskustan ulkopuolelle, esim. Garage Europaan (Borgo Ognissanti 96). Ja jos käyttää navigaattoria, kannattaa pitää huoli siitä, että laite ei ohjaa lähellekään historiallista keskustaa, sillä monessa kadunkulmassa kerrotaan, että kadulle saa ajaa vain luvan kanssa. Onnistuin saamaan itseni pari kertaa niin pahasti sumppuun kiellettyjen ajosuuntien keskelle, että saas nähdä, kuinka monta sakkolappua tulee postissa kotiin matkan jälkeen.
Yksi tällaista potentiaalisista sakkoretkistä oli se reissu, kun kävimme Rouvan ja tytön kanssa etsimässä paikallisia toreja. Ensimmäinen niistä, antiikkitori Fortezza da Basson alueella oli kuitenkin suljettu heinä-elokuussa. Söimme kuitenkin lounaan Al Chirola di Jimmyssä (Viale Filippo Strozzi 16) ja kävimme kahveilla sen vieressä Cafe Il Re Gelatossa (Viale Filippo Strozzi 8), joka tarjosi sisilialaisia herkkuja.
Minä tulin cannolistani vähintään yhtä iloiseksi kuin Rouva omasta arancinistään. Sen jälkeen matka jatkui kohti kiellettyjä ajosuuntia ja Piazza Santo Spiritoa. Siellä sijaitseva ruokatori olikin auki, ja tarjolla oli paikallisia herkkuja, erityisesti luomutuotteita. Aukion laidalla oli myös useampi ravintola, ja niissä olisi ollut mukava käydä syömässä, jos vaan ajankohta olisi ollut toinen.
Kolmas tori olisi ollut antiikkitori Piazza dei Ciompilla mutta se ei ollut avoinna. Emme ottaneet selvää, oliko sekin lomalla vai oliko se ehtinyt jo sulkeutua kyseiseltä päivältä. Yleisesti ottaen suosittelen tarkastamaan useasta lähteestä, milloin torit ovat avoinna, sillä loma-aikojen ulkopuolellakaan myyjät eivät ole välttämättä paikalla kuin yhtenä päivänä kuussa.
Vaikka tällä matkalla Firenzen-vinkkejä ei enää ehdikään hyödyntää, kuulisin kuitenkin mielelläni, missä olisi kannattanut käydä. Ihan seuraavia Italian-matkoja ajatellen.