Uuden päiväkodin alku
Tyttö on käynyt uutta päiväkotiaan reilut kaksi viikkoa, joten jokohan nyt uskaltaisi sanoa sen ääneen? Kaikki loistavasti, ei mitään ongelmia!
Kotimatkalla joskus reilu viikko sitten
Puhuimme uuteen päiväkotiin siirtymisestä joululomalla tytön kanssa päivittäin, ja ehkä juuri sen ansiosta hän tuntui odottavan päiväkodin alkua itsekin. Hän tiesi, että kolme hänen kaveriaan siirtyy samaan päiväkotiin, mutta silti olimme hieman jännittyneitä. Ajattelimme, että entäpä jos hän kaipaakin vanhoja hoitajiaan tai ei vain halua jäädä päiväkotiin syystä tai toisesta?
Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään. Kun haimme häntä ensimmäisenä päivinä, hän juoksi vastaan kertoen, miten kivaa on ollut. Huh. Seuraavana yönä hän tosin heräsi johonkin painajaiseen, joka varmaan johtui siitä, että päivä oli kuitenkin ollut vähän jännittävä.
Päiväkoti tuntuu kivalta ja kodikkaalta, ja tyttö viihtyy myös uusien hoitajiensa kanssa. Vanhojen hoitajien perään hän ei ole kysellyt kertaakaan, mutta yhtenä aamuna hän halusi kuitenkin varmistaa: ”Mennäänkö vanhaan päiväkotiin?” Kun sanoin, ettei mennä, hän kuittasi asian: ”OK” ja keskittyi ulkovaatteidensa pukemiseen.
Päiväkotimatka on nyt myös ajallisesti jonkin verran lyhempi kuin ennen. Päätimme tosin alkaa kävellä matkan, joten joinain päivinä ajansäästö ei ole niin merkittävä. Toisaalta toisina päivinä tyttö ilmoittaa jo kymmenen metrin jälkeen, ettei jaksakaan kävellä, ja haluaa syliin. Silti on mahtavaa, että päiväkotimatkoihin ei enää sisälly sitä ”ei halua rattaisiin”-taistelua, joka oli välillä päivittäistä ja samaa sotaa sekä aamulla että iltapäivällä.
Itselleni suurin ajallinen säästö näyttäisi syntyvän tytön hakemisesta. Tulen töistä kodin kautta ja nappaan koiran mukaan. Sitten kävelemme yhdessä tytön ja koiran kanssa päiväkodista kotiin, joten koiraa ei tarvitse enää ulkoiluttaa erikseen.
Jotenkin kummallisesti kaikki tuntuu sujuvan helpommin nyt joululoman jälkeen, ja lapsikin on iloisempi. Ei se ehkä liity päiväkodin vaihtamiseen mitenkään, mutta kivaa havaita, että se ei ole ainakaan pahentanut mitään.
Nyt pitäisi vielä oppia muistamaan uuden henkilökunnan nimet. Tytöllä on siihen kyllä jo ratkaisukin. He ovat kaikki ”Aikuisia”.