Eikä yksikään pelastunut
Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämö jatkaa Agatha Christien murhamysteerien parissa. Reilu vuosi sitten teatterissa nähtiin nähtiin Christien Hiirenloukku, ja nyt vuorossa on toinen suljetun tilan mysteeri, Eikä yksikään pelastunut. Sakari Hokkasen ohjaama näytelmä perustuu saman nimiseen kirjaan, joka on yksi Christien parhaista ja tunnetuimmista teoksista.
Monet saattavat tuntea kirjan yhä sen vanhalla nimellä, joka on sittemmin vaihdettu ilmeisistä syistä.
Kahdeksan toisilleen aiemmin tuntematonta ihmistä on saanut kutsun syrjäisellä saarella sijaitsevaan kartanoon, jossa heidät ottaa vastaan kartanon taloudenhoitaja ja hovimestari. Kartanon omistajat, herra ja rouva Owen, eivät ole kutsutuille tuttuja, eivätkä he ole vielä itse paikalla.
Hovimestari laittaa saamiensa ohjeiden mukaan soimaan levyn, jossa jokaista talossa olevaa henkilöä, myös kartanon henkilökuntaa, syytetään jostain kuolemantapauksesta.
Kartanon seinällä on runo kymmenestä sotilaspojasta, joista jokainen saa surmansa eri tavoin, ja takan reunalla seisoo myös kymmenen posliinista sotilaspatsasta. ”Kävi kymmenen pientä sotilaspoikaa yhdessä pöytähän, vaan yksi ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.” Pian yksi vieraista kuolee, kuten runossa ennustettiin, ja yksi posliinihahmoista on kadonnut.
Vieraat päättävät lähteä pois heti seuraavana aamuna, mutta huoltoalus, jonka kyydissä he ovat saapuneet, ei tulekaan. On ilmiselvää, että muita yhdeksää henkilöä odottaa sama kohtalo. Talossa tapahtuu uusia murhia, aivan kuten sotilasrunossa, ja vieraat alkavat panikoida. Onko saarella vielä yhdestoista henkilö, vai onko murhaaja yksi talon asukkaista?
Näyttämöversio on itsensä Agatha Christien kirjoittama. Pieniä eroja kirjaan on, varsinkin tarinan lopussa, jossa murhaaja paljastuu katsojille aiemmin kuin kirjassa. Tarina toimii kuitenkin näyttämöllä jopa yllättävän hyvin. Murhista osa tosin jää katsojan mielikuvituksen varaan, sillä näytelmän kaikki tapahtumat sijoittuvat lavalla yhteen huoneeseen.
Lavastus ja puvustus vievät alkuperäisen kirjan julkaisun aikojen tunnelmiin. Musiikki ja äänitehosteet luovat jännittävää tunnelmaa.
Herkullisin hahmo on Heidi Heralan neiti Brent, tiukkapipoinen totuuden torvi, joka tuo muuten vakavaan esitykseen myös huumoria. Moniulotteisimmat hahmot ovat Mikko Virtasen veijarimainen Philip Lombard sekä Anna Ackermanin Vera Claythorne. Myös muut näyttelijät tekevät takuuvarmaa työtä, ja dialogi etenee napakasti. Tarinan luonteesta johtuen osa näyttelijöistä ehtii olla lavalla harmillisen vähän.
Eikä yksikään pelastunut on kokonaisuutena onnistunut ja tiivistunnelmainen tarina, ja on ilo nähdä Christien klassikoita myös teatterin lavalla.
Muistin tämän tarinan kyllä liiankin hyvin, ja olisi ollutkin kiva kokea näytelmä niin, että loppuratkaisu ei olisi tiedossa. Siksipä odotankin, että ohjelmistoon tulisi seuraavaksi jokin tuntemattomampi Christie-tarina, jota en olisi lukenut tai nähnyt aiemmin.
Lippu saatu Helsingin kaupunginteatterilta.
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen