Arkinen ja apokalyptinen Morgonstjärnan-ooppera
Oopperavuoteni alkoi Morgonstjärnan – Aamutähti -oopperan kantaesityksen ensi-illalla Kansallisoopperassa. Ooppera perustuu Karl Ove Knausgårdin -romaaniin, jonka on sovittanut oopperalibretoksi Gunilla Hemming ja säveltänyt Sebastian Fagerlund.
Tarina sijoittuu Norjan Bergeniin, jonka taivaalle ilmestyy eräänä päivänä uusi kirkkaana loistava tähti. Ooppera seuraa kaupungin asukkaita kahtena päivänä ja etenee episodimaisesti henkilöstä toiseen.
Henkilöitä ovat mm. entinen tähtitoimittaja Jostein (bassobaritoni Johan Reuter), hänen puolisonsa Turid (sopraano Mari Palo), Josteinin ja Turidin poika Ole (tenori Jere Hölttä), Taiteilija (sopraano Iris Candelaria), pappi Kathrine (mezzosopraano Jenny Carlstedt), papin puoliso Gaute (basso Nicholas Söderlund), sairaanhoitaja Solveig (sopraano Helena Juntunen), hänen entinen ihastuksensa Ramsvik (basso Janne Sihvo), juopotteleva Arne (tenori Niklas Björling Rygert), Arnen psykoottinen puoliso Tove (sopraano Minna-Leena Lahti) ja heidän naapurinsa Egil (baritoni Tommi Hakala).
Oopperan lapsikuoro esittää kaupungin lapsia ja eläimiä.
Hahmot kamppailevat omien arkisten ongelmiensa kanssa: Jostein pettää Turidia Taiteilijan kanssa, heidän poikansa on vakavasti masentunut, Turid löytää metsästä paikan, jossa on tehty rituaalimurhia, Kathrine huomaa olevansa raskaana vastoin tahtoaan, Solveig hoitaa sairaalassa vanhaa ihastustaan Ramsvikia, joka kuitenkin menehtyy. Arne ajaa humalassa autolla ojaan ja Tove joutuu psykiatriseen hoitoon.
Aamutähti loistaa kaiken taustalla kirkkaana. Ihmiset pohtivat, mikä se on ja mistä se on tullut, ja kokevat mystisiä asioita. Eläimet alkavat käyttäytyä kummallisesti, ja kuolleeksi luultu Ramsvik herää eloon kesken ruumiinavauksen.
Oopperan tummasävyinen ja dramaattinen musiikki on selvästi modernia mutta silti klassiseen tonaalisuuteen tottunutta korvaa miellyttävää. Hannu Linnun johtaman orkesterin sointi on tarkkaa ja uhkaavaa ja enteilee jotain pahaa.
Oopperan ensimmäisellä puoliskolla tapahtuu valtavasti, ja uusia hahmoja ja heidän tarinoitaan tuodaan esiin pyörönäyttämön pyörähdyksellä edellisten liukuessa pois valokeilasta.
Ensimmäinen puoliaika muistuttaa enemmän musiikkiteatteria kuin oopperaa, osittain myös siksi että siinä on jonkin verran puhuttua dialogia, mikä on oopperassa melko poikkeuksellista. Poikkeuksellista on myös esityskieli, ruotsi, jota olen kuullut harvemmin oopperassa. Solistit tekevät tasaisen tarkkaa työtä ja ovat melko tasa-arvoisia ilman, että kukaan nousee toisten yläpuolelle.
Vauhdikkaan ensimmäisen näytöksen jälkeen toisella puoliajalla näyttämö muuttuu staattisemmaksi ja keskittyy enemmän Josteiniin ja Turidiin. Tarina muuttuu myös symbolisemmaksi unimaailmaksi. Hahmot etsivät vastauksia ja itseään ylösalaisin käännetyn metsän keskellä ja kerääntyvät katsomaan aamutähden valoa. Enteilevätkö tähti ja sen tuomat merkilliset tapahtumat maailmanloppua?
Tähän emme saa vastausta esityksessä, ja sen päättyessä aamutähti on yhtä suuri mysteeri kuin sen alkaessa.
Lippu saatu Kansallisoopperalta.
Kuvat: Ilkka Saastamoinen.