Tom of Finland nostaa Hämeenlinnan Suomen musikaalikartalle
Kuvatateilija Touko Laaksonen, taiteilijanimeltään Tom of Finland, on nykyisin yksi Suomen tunnetuimmista taiteilijoista, jonka homoeroottiset piirrokset ovat nousseet marginaalista osaksi suomalaista kulttuurihistoriaa ja kansallista identiteettiä.
Laaksosen nuoruudessa homoseksuaalisuus oli rikollista ja sitä pidettiin myös mielenterveyden häiriönä. Tom of Finlandin henkilöllisyys paljastui suurelle yleisölle ja jopa Laaksosen perheelle vasta miehen kuoleman jälkeen vuonna 1991.
Siksi onkin uskomatonta, että vain muutama vuosikymmen myöhemmin hänen työnsä kiertävät museoita ja häneen elämäntarinaansa kerrotaan suurelle yleisölle valtavirtaelokuvissa ja jopa musikaalin muodossa.
Tom of Finland -musikaali sai ensimmäisen kerran ensi-iltansa Turussa vuonna 2017, ja tänä syksynä Hämeenlinnan teatteri ja Verkatehdas tuovat musikaalin takaisin uudistettuna. Pääosassa nähdään Laaksosen roolin myös Turussa tehnyt Olli Rahkonen, mutta muuten esitys ei ole sama kuin Turussa. Näin olen toki vain lukenut, sillä itse näin musikaalin vasta nyt ensimmäisen kerran.
Tarina alkaa Laaksosen lapsuudenkodista Kaarinassa ja jatkuu läpi sota-aikojen, jolloin hän piirtää vain omaksi ilokseen. Laaksonen päätyy Helsinkiin, työskentelee mainostoimistossa ja alkaa piirtää kuvia yhdysvaltalaiselle Physique Pictorial -kehonrakennuslehdelle.
Hän asuu yhdessä siskonsa Kaijan (Natalil Lintala) ja elämänkumppaninsa Veli ”Nipa” Mäkisen (Antti Lang) kanssa. Kaija ei ole alkuun perillä Laaksosen ja Nipan suhteesta, mutta lopulta Kaija on yksi harvoista, jotka tietävät totuuden Laaksosesta ja hänen alter egostaan.
Paitsi Laaksosen elämää, musikaali käsittelee myös homoseksuaalisuutta ajassa, jolloin miesten oli haettava seuraa puistojen varjoista ja julkisista vessoista. Musikaalissa seurataan sivuhahmona myös kaapissa elävää ja siellä kärsivää perheenisää (Lauri Ketonen).
Musikaalin on käsikirjoittanut ja ohjannut Tuomas Parkkinen, joka on myös tehnyt laulujen sanat. Musiikin takana ovat Jussi Vahvaselkä ja mm. PMMP:lle musiikkia säveltänyt Jori Roosberg. Laulut leikittelevät riettailla riimeillä ja vaihtelevat balladeista camp-discoon. Jälkikäteen on vaikea palauttaa mieleen muita kappaleita kuin aivan lopussa kuultu Glad to Be Gay. Onkin sääli, ettei musikaalista ole levytystä, jolla voisi palata sen tunnelmiin.
Laaksosen roolin tehnyt Olli Rahkonen on roolissaan kertakaikkiaan erinomainen ja vakuuttava ja myös laulajana esityksen kantava voima. Toinen vahva tulkitsija on Natalil Lintala, jonka Kaija-hahmon raastava vuodatus vanhaksi piiaksi jäämisestä oli yksi suosikkinumeroitani musikaalissa.
Cast on muutenkin vahva, ja mukana on monia kokeneita näyttelijöitä ja tanssijoita, joita olen nähnyt aiemminkin Helsingin, Tampereen ja Turun teatterilavoilla. Jukka Haapalaisen koreografiat ovat näyttäviä ja Tuomas Lampisen puvustuksessa on sekä ajankuvaa, että Tom of Finlandin piirroksista tuttua kuvastoa.
Lavastus noudattaa nykytrendiä, jossa fyysisiä lavasteita korvataan kookkailla videonäytöillä. Tämä kehitys on varmasti väistämätöntä varsinkin pienempien teattereiden näyttämöillä. Vaikka ne eivät aivan korvaakaan taidokkaasti tehtyjen fyysisten lavasteiden lumoa, videoilla saadaan esityksiin myös valoa, väriä ja liikettä täysin uudella tavalla. Tässä esityksessä videot toimivat enemmän kuin vain taustakankaana, ja esimerkiksi Tom of Finlandin hahmot heräävät eloon videoilla.
Jos nyt jäit miettimään, miten paljon paljasta pintaa ja K18-kuvastoa musikaalissa näkee: Paidattomia miehiä enempää alastomuutta ei lavalla ole, ja Laaksosen esillä olevat piirroksetkin ovat ehkä yhtä poikkeusta lukuunottamatta sielä kilteimmästä päästä.
Tom of Finland -musikaali on tehty isosti, näyttävästi ja kaikin puolin laadukkaasti. Tämän tuotannon arvelen houkuttelevan katsojia pidemmästäkin matkasta, eikä Hämeenlinna ole pääkaupunkiseudultakaan kuin reilun tunnin ajomatkan päässä.
En ollut aiemmin käynyt Hämeenlinnassa teatterissa, mutta Tom of Finlandin myötä Hämeenlinna nousee ehdottomasti seurantaan musikaalitutkani alle.
Poistuin Verkatehtaalta vähän haikeana mutta hymyssä suin. Vaikka tämäkin elämäntarina päättyy kuolemaan, taivaan portilla Touko Laaksonen kohtaa nahka-asuun pukeutuneen Jumalan. Toivottavasti portin toisella puolella on hyvät bileet käynnissä.
Kuvat: Tapio Aulu / Hämeenlinnan teatteri
Lippu saatu Hämeenlinnan teatterilta