TTT:n Wicked on maailmaluokan show

Voi mitä aikoja nämä ovatkaan musikaalien ja erityisesti Wicked-musikaalin faneille! Paitsi että Suomessa tehdään nykyisin enemmän laadukasta ja spektaakkelimaista musiikkiteatteria kuin koskaan aiemmin, meitä Wicked-faneja on nyt hemmoteltu kahden vuoden sisällä paitsi kahdella elokuvalla, myös uudella Wicked-tuotannolla Tampereen Työväen Teatterissa!

Wicked nähtiin jo Helsingissä 15 vuotta sitten, ja elättelin toiveita, että Wicked– ja Wicked for Good -elokuvien myötä joku toinen teatteri tarttuisi teokseen.

Vuosi sitten, käydessämme katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa Kaunottaren ja hirviön, pohdin ääneen että TTT:n pitäisi tehdä tämä musikaali ohjaaja Samuel Harjanteen kanssa, eikä kulunut montaa viikkoa, kun TTT ilmoitti syksyn 2026 uutuusmusikaalin olevan juuri Wicked, ja sen ohjaisi Samuel Harjanne. Tätä musikaalia olen siis odottanut ehkä enemmän kuin mitään muuta pitkään aikaan.

Näin Wickedin ensimmäisen kerran Broadwaylla joskus 20 vuotta sitten, ja oli lähellä, että olisin jättänyt koko musikaalin väliin, sillä en ajatellut, että Ihmemaa Ozin noidista kertova tarina voisi olla kovinkaan kiinnostava. 

Kuinka sitten kävikään: olin täysin myyty, ja Wickedistä tuli yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Show oli hauska ja sen tarina älykäs, moniulotteinen ja koskettava, ja mikä yllättävintä: kyseessä ei ollutkaan uusi versio kuluneesta lasten sadusta, jonka oli nähnyt ja lukenut jo aivan riittävän monta kertaa, vaan täysin eri kertomus, jonka näkökulma on aivan toinen.

Tarina kyllä sijoittuu Ozin maahan ja viittaa Ihmemaa Ozin tapahtumiin, mutta tarinan keskiössä on lännen ilkeä noita ja hänen hyvin syvä ystävyytensä etelän hyvän noidan, Glindan, kanssa.

Ihmemaa Oz

Jos Ozin alkuperäinen tarina on tuntematon, kerrattakoon sen tapahtumat lyhyesti. Wickedin voi katsoa, vaikkei Ozin maailmaa tuntisi, mutta jotta musikaalin tapahtumat avautuisivat paremmin ja sen juonessa olisi enemmän järkeä, suosittelisin katsomaan vuoden 1939 elokuvaklassikon, joka on Suomessa ehkä vähän tuntemattomampi.

Pyörremyrsky tempaisee Kansasissa asuvan Dorothyn kotitalon ilmaan. Talo laskeutuu Ozin maahan ja rysähtää idän ilkeän noidan niskaan. Paikalle saapuu vaaleanpunaisen kuplan sisällä liikkuva hyvä noita, Glinda, ja kuolleen noidan sisko, vihreäihoinen lännen ilkeä noita, joka syyttää Dorothyä siskonsa kuolemasta. Vihreä noita raivostuu, kun Glinda lahjoittaa kuolleen siskon rubiinikengät Dorothylle.

Dorothy haluaisi takaisin kotiin, ja Glinda neuvoo häntä seuraamaan keltatiilitietä, joka vie Smaragdikaupunkiin ja siellä asuvan Ozin velhon luo. Velho on kulttihahmo, jolla uskotaan olevan satumaiset taikavoimat, ja hän osaisi varmasti kertoa Dorothylle, miten tyttö pääsee takaisin kotiin.

Matkalla Dorothy tapaa peltimiehen, joka haluaisi itselleen sydämen, kävelevän variksenpelätin, joka haluaisi aivot, ja pelokkaan leijonan, joka haluaisi olla rohkeampi. He lähtevät Dorothyn mukaan, ja kaikki heistä toivovat velhon täyttävän heidän toiveensa.

Velho on itse tullut Amerikasta kuumailmapallolla, eikä hänellä oikeasti ole minkäänlaisia taikavoimia. Hän on vain saanut Ozin maan asukkaat uskomaan niin, ja todellisuudessa taikavoimat ovat silmänkääntötemppuja ja teknisiä vimpaimia.

Elokuvan lopussa Dorothy kohtaa noidan Kiamo Kon linnassa, jossa tämä asuu lentävien apinoiden kanssa. Dorothy heittää noidan päälle sangollisen vettä, ja ilkeä noita sulaa niin, että hänestä jää jäljelle vain viitta ja musta suippohattu.

Mutta Wickedissä käy ilmi, että juuri mikään ei olekaan sitä, miltä näyttää.

Wicked

Wicked pohjautuu löyhästi Gregory Maguiren samannimiseen kirjaan. En kuitenkaan suosittele kirjan lukemista ennen musikaalin katsomista, sillä tapahtumat poikkeavat toisistaan merkittävästi. Kirjan ovat sovittaneet musikaaliksi säveltäjä Stephen Schwartz ja käsikirjoittaja Winnie Holtzman.

Musikaalin tapahtumat alkavat siitä, kun lännen ilkeä noita on kuollut. Ozin hyvä noita, Glinda (Nomi Enckell), saapuu kuplallaan Maiskismaahan yhtyäkseen ilonpitoon, mutta tunnelma muuttuu, kun joku munskoteista kysyy, oliko Glinda todella lännen ilkeän noidan ystävä. Glinda myöntää, että he tunsivat, mutta jättää kertomatta että he olivat oikeasti parhaat ystävät.

Tarina siirtyy useita vuosia taaksepäin, siihen, kun Glinda, silloiselta nimeltään Galinda, ja vihreäihoinen Elphaba (Yasmine Yamajako) aloittavat yhtä aikaa koulun Shiz-yliopistossa. He päätyvät vahingossa huonetovereiksi ja inhoavat alkuun toisiaan syvästi.

Glinda on rikas ja hemmoteltu, Elphaba taas fyysisen erilaisuutensa vuoksi tottunut olemaan hyljeksitty ja siksi kehittänyt itselleen kovan kuoren. Yhtä aikaa koulun aloittaa myös Elphaban sisko, pyörätuolissa istuva Nessarose (Sofia Mustaniemi), joka saa tyttöjen isältä lahjaksi heidän kuolleelle äidilleen kuuluneet rubiinikengät.

Koulun rehtori, Madame Morrible (Petra Karjalainen) huomaa, että Elphaballa on taikavoimia ja Galindalla taas ei, ja hän ottaa Elphaban mukaan noituusseminaariinsa.

Galinda ja Elphaba kuitenkin lähentyvät, mikä alkaa siitä, kun Galinda lahjoittaa Elphaballe omasta mielestään todella ruman mustan suippohatun. Vaikka tämä teko on tarkoitettu ilkeäksi, Elphaba ei pidä sitä sellaisena, ja hän pyytää Madame Morriblea kutsumaan myös Galindan noituusseminaariin. Käänteentekevä kohtaus on Ozdust Ballroomin tanssiaiset, joihin Elphaba saapuu silmätikkuna mutta Galinda alkaa sääliä muiden pilkkaamaa Elpahabaa ja yhtyy hänen omaperäiseen tanssikoreografiaansa.

Tarinassa on myös romantiikkaa ja kolmiodraamaa. Galinda iskee silmänsä komeaan prinssi Fiyeroon (Topias Keskitalo) ja päättää mennä tämän kanssa naimisiin.

Pienikokoinen munskottipoika Boq (Vili Saarela) on puolestaan ihastunut Galindaan, mutta päätyy kuitenkin tapailemaan Elphaban siskoa, Nessaa. Myöhemmin Fiyero havaitsee, että hänellä onkin tunteita Elphabaa kohtaan.

Ozin maassa on meneillään jotain synkkää, ja maassa asuvia puhuvia eläimiä aletaan vangita. Historiaa opettava vuohi, tohtori Dillamond (Jyrki Mänttäri) otetaan jopa kiinni kesken oppitunnin. Elphaba päättää lähteä tapaamaan velhoa (Timo Kahilainen), ja hän toivoo että velho voisi auttaa eläinten sorron lopettamisessa.

Smaragdikaupungissa Elphaba saa kuitenkin tietää, että velho on kaiken pahan takana, ja velho ja Madame Morrible haluaisivat käyttää hänen taikavoimiaan Ozin maan hallitsemiseen. Kun Elphaba ei suostu yhteistyöhön, häntä ja hänen tekojaan aletaan mustamaalata.

Velho ja Madame Morrible käynnistävät järjettömän propagandakoneiston Elphabaa vastaan, ja hyvää tarkoittavasta Elphabasta on näin tehty lännen ilkeä noita.

Tämä kaikki tapahtuu kauan ennen sitä, kun Dorothy lentää talollaan Oziin, laskeutuu Nessarosen niskaan ja saa jalkaansa Nessan rubiinikengät. 

Elokuvat ja näyttämöversio

Monet ovat varmasti jo nähneet Wicked-elokuvan ja sen jatko-osan Wicked: For good. Musikaali kulkee pitkälti samaa rataa kuin elokuvat, mutta tiiviimmässä muodossa. Elokuvat perustuvat näyttämöversioon: ensimmäinen elokuva vastaa ensimmäistä puoliaikaa ja jatko-osa toista, mutta elokuvat taustoittavat henkilöitä ja tapahtumia enemmän.

Näyttämöversio on lyhyempi, eikä se sisällä myöskään Wicked: For Good -elokuvaa varten sävellettyjä kappaleita No Place Like Home ja Girl in a Bubble.

Sävellykset

Olen aiemmin lukenut musikaalin sävellyksistä kritiikkiä, että ne eivät ole erityisen mieleenpainuvia, mutta itselläni on tästä aivan toinen mielipide. Totta, Wicked-musikaalista ei ole noussut juurikaan kappaleita, joita esitettäisiin tämän musikaalikontekstin ulkopuolella, mutta jo silloin kun näin musikaalin ensimmäisen kerran, ihastuin musikaalin sävellyksiin, ja moni niistä on aikamoinen korvamato: No-one Mourns the Wicked, Popular, Dancing through Life, I’m Not That Girl, For Good ja tietysti eeppinen Defying Gravity, jonka huippukohdassa Elphaba nousee lentoon uhmaamaan painovoimaa.

Omasta mielestäni tämä on sävellysten puolesta nimenomaan yksi parhaista näkemistäni musikaaleista.

Tampere

TTT:n toteutus on todella spektaakkelimainen. Esitys on suurin piirtein niin iso kuin Suomessa voi van olla, ja Peter Ahlqvistin lavastus ja Pirjo Liiri-Majavan puvustus ovat todella näyttävät. Lavasteet vaihtuvat usein, ja taustakankaalla pyörivät Toni Haarasen videot tuovat esitykseen lisää väriä ja liikettä.

Musiikki soi upeasti ja laulut kuulostavat odotusten mukaisilta. Erityisesti Nomi Enckell häikäisee Glindan roolissa ja laulaa korkeimmatkin sopraanosävelet täysin suvereenisti. Enckellin Glinda on hauskalla tavalla fyysiseltä tulkinnaltaan hyvin erilainen kuin elokuvien keijukaismainen hahmo. Nähtyäni Enckellin sekä Turun Addams Familyssä että Wickedissä uskon, että hän voi tehdä minkä tahansa musikaaliroolin.

Useita Disney-rooleja niin lavalla kuin elokuvissa tehnyt Yasmine Yamajako tekee Elphaban roolin vahvasti ja vakuuttavasti ja laulaa niin ikään ensiluokkaisesti. Tässä roolissa laulajan ääni on todella koetuksella, erityisesti Defying Gravityssä, jonka korkeimmassa huudossa Yamajakon ääni tuntui hieman särkyvän, ja siksipä onkin hurjaa, että musikaalia esitetään joinakin lauantaina jopa kaksi kertaa peräkkäin.

Petra Karjalainen täyttää tuttuun tapaan lavan karismallaan, ja on harmi että tässä teoksessa hänen hahmollaan ei ole montaa laulua. Topias Keskitalo on symppis Fiyero, ja nuori näyttelijä pääsee näyttämään sekä laulu- että tanssitaitojaan. Kummeli-legenda Timo Kahilainen on velhon cameo-roolissaan hauska, ja varmasti miellyttää tamperelaisyleisöä.

Erityismaininnan ansaitsee Marko Hilpon johtama orkesteri, joka kuulostaa yksinkertaisesti upealta.

Hanna Kailan tekemät laulujen suomennokset eivät ole samat kuin Helsingissä tai elokuvissa vaan täysin uudet. Ne olivat mielestäni erittäin onnistuneet, ja niitä oli hauska kuunnella alkuperäisten sanojen soidessa mielessä.

Wickedissä minua viehättää hahmojen ja tarinan moniuloitteisuus. Syntyvätkö ihmiset pahoina vai pakotetaanko pahuus heidän sisäänsä? Kuka lopulta on pahin: se josta kerrotaan pahaa, se joka tekee sekä hyvää että pahaa, se joka tekee pahaa vahingossa vai se joka ei edes ymmärrä tekevänsä pahaa?

Musikaalin sydän on kuitenkin Elphaban ja Glindan ystävyyden kehittyminen ja sen syvyys. Elphaban ja Glindan tarina ei ole vain kertomus siitä, kuinka Glinda oppii hyväksymään erilaisen Elphaban, vaan myös siitä, kuinka Elphaba muuttaa Glindan käsitystä itsestään ja maailmasta.

Tämä kiteytyy For Good -kappaleeseen, jonka sanoitus on niin sydäntäsärkevä, että jälleen kerran nojailimme koko perheen kanssa toisiimme ja kyynelehdimme, kun Elphaba ja Glinda lauloivat (Valitettavasti minulla ei ole suomenkielistä käännöstä käytössä):

It well may be that we will never meet again in this lifetime
so let me say before we part:
So much of me is made of what I learned from you,
you’ll be with me like a handprint on my heart.
And now, whatever way our stories end,
I know you have rewritten mine by being my friend.

Wicked on musikaali, joka jokaisen musikaalifanin kuuluu nähdä, ja Tampereen Wickedin toteutus on aivan maailmanluokkaa niin castiltaan kuin toteutukseltaakin. Nyt kannattaa siis ehdottomasti lähteä Tampereelle. Minäkin olen parhaillaan katselemassa kevätkaudelta sopivaa päivää, jolloin kävisin katsomassa musikaalin toiseen kertaan. 

Kuvat: Kari Sunnari

Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterilta