Mehujäätä, osa 2
Mehujäätä. Niin, miksipäs ei? Jos se tekee pienen tytön onnelliseksi, toive on varmasti toteuttamisen arvoinen.
Oli hauskaa, että tyttö toivoi, että voisimme nimenomaan tehdä mehujäätä, ei ostaa.
Minä olisin hakenut lähimmästä marketista mitkä tahansa mehujäämuotit, mutta Rouva muisteli lukeneensa, että Töölön Hella & Herkusta saa Nicolas Vahén mehujää-/jäätelömuotteja, joissa on kivat puiset tikut.
Niinpä yllätinkin tytön heti lauantaina ja kerroin, että teemme raitiovaunuretken Töölöön ja käymme ostamassa mehujäämuotit.
Ilahduin, kun löysin Hella & Herkusta kotiinviemisiksi myös joitain herkkuja kuten Pärlansin vanilja-kinuskikastiketta.
Rouva ilahtui jälleennäkemisestä.
Edelliselle purkille kävikin vähän hassusti, sillä taisin ehkä syödä koko purkillisen sellaisenaan ennen kuin Rouva ehti maistaakaan sitä.
Päätin alkaa heti säätämään ja tein mehujäät kaksivärisinä: kärkeen punaista mansikkamehua ja alaosaan keltaista omenamehua.
Käytännössä siis jäädytin mansikkamehua joitain tunteja ja kun mansikkamehu oli jo lähes jäätynyt, nyppäisin tikut ja kannet irti ja lisäsin omenamehut muottiin.
Mehujäät olivat valmiit sunnuntaina.
Ja voi, miten pieni tyttö oli iloinen saadessaan maistaa mehujäätä ensimmäisen kerran!
Ja maistuihan se isillekin!
Hän esitti myöhemmin, että voisi syödä iltapalan sijaan toisen mehujään.
Esitystä ei hyväksytty.