Adidas Smart Run

Kuukauden mittainen Adidas Smart Run -haaste on nyt ohi ja on aika vetää kuukauden juoksut yhteen. Osallistuin siis Adidaksen haasteeseen, jossa juostiin rahaa lastensairaalalle: Adidas maksaa jokaisesta kuukauden aikana juostusta kilometristä euron, kuitenkin vähintään 5 000 euroa.

Tarkoitukseni oli käydä juoksemassa kolme kertaa viikossa: kahtena arki-iltana lyhyempi lenkki (5 – 7 km) ja viikonloppuisin pidemmästi (10 km).

No, ne pitkät lenkit jäivät kokonaan juoksematta. Neljän viikon aikana olen onnistunut kipeyttämään polveni ja joutunut lepuuttamaan sitä, ollut kaksi kertaa juuri ennen viikonloppua kuumeessa ja yhtenä viikonloppuna (hmm…) hankkiutunut itse aiheutettuun huonoon juoksukuntoon.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että joka viikko on tullut käytyä edes sen kaksi kertaa juoksemassa. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että tämä talvikausi on usein se, jolloin muutenkin ailahteleva juoksuintoni lopahtaa kokonaan.

Niin, mikäs se tulos sitten oli?

65 km eli 65 euroa. Olisihan se voinut olla paljon enemmänkin, mutta ei nyt vaan ole.

* * *

Entäpä sitten se ihmekello, jolla tämä matka mitattiin?

Olen joskus mittaillut matkoja ja nopeuksia käyttäen iPhonen Sports Tracker -sovellusta, mutta sen käyttö loppui siihen, kun pari kertaa iPhone päätti yksinkertaisesti sulkea sovelluksen kesken juoksun, kun käytin samalla Spotifyta. Toisaalta iPhonen akun pakkasenkestävyys on niin surkea, että en usko, että puhelin olisi pysynyt talvella edes päällä tarpeeksi pitkään.

Sykettä on kiva seurata juostessa, mutta kaikissa aiemmissa sykemittareissa on ollut ongelmana se hiivatin sykevyö. Kuvaavaa lienee se, että tuossa eräänä päivänä laatikoita siivotessani löysin eräästä laatikosta viisi (5) sykemittaria, mutta en yhdenkään vyötä. Vyöt eivät myöskään aina löytäneet koko sykettä, varsinkaan lenkkien alussa.

Adidas Smart Run -juoksukello ratkaisee nämä ongelmat. Hinta on aika suolainen, 400 €, mutta onhan se hieno vehje. Sen ominaisuuksista eniten arvostan sykkeen mittaamista ranteesta ilman erillistä sykevyötä ja tietysti myös GPS-paikannukseen perustuvaa matkan mittaamista.

Juoksulenkin tiedot saa synkronoitua langattomasti Adidaksen miCoach-palveluun, kun palaa kotiin ja on taas yhteydessä WLAN-verkkoon. Palvelu näyttää paitsi tiedot sykkeestä myös reitin kartalla ja yksityiskohtia juoksun etenemisestä ja kehityksestä verrattuna aiempiin lenkkeihin.

Jotain kehitettävääkin vielä on: kellon akku on käytännössä ladattava jokaisen lenkin jälkeen. Minulle ehti käydä jo kahdesti niin, että lenkille lähtiessäni huomasin, että akku olikin ehtinyt tyhjentyä edellisen lenkin jälkeen, ja lenkkiä oli siirrettävä tunnilla eteenpäin, jotta akku ehtisi latautua edes jonkin verran.

Toinen havaitsemani ongelma liittyi GPS-paikannukseen. Yhdellä lenkillä kello ei löytänyt lainkaan GPS-signaalia, joten ne seitsemän kilometriä menivät tämän lastensairaalahaasteen suhteen harakoille. Seuraavalla lenkillä paikannus toimi jälleen, eikä ongelma ole sittemmin toistunut.

Musiikkia en ole tullut siirtäneeksi kelloon, vaikka siinä olisi MP3-soitin ja mahdollisuus kuunnella musiikkia Bluetooth-kuulokkeilla langattomasti. Spotifyn käyttäjänä minulla ei ole kuitenkaan nykyisin MP3-muodossa olevaa musaa, joten olisipa mahtavaa, jos kelloon voisi synkronoida langattomasti vaikkapa jonkin Spotify-soittolistan.

* * *

Juoksu jatkuu, vaikka haaste loppui. Tavoitteeni on edelleen käydä juoksemassa kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja uskon, että ilmojen lämpeneminen tekee juoksemisesta vielä kivempaa.

Nyt voin sanoa sinulle, juoksumotivaatio: kun olemme selvinneet talvesta, selviämme mistä vain!