Äitienpäivä Hollannissa
Äitienpäivä Hollannissa tullaan muistamaan kolmesta asiasta.
Ensimmäinen asia ovat askartelut, joita teimme tytön – ja tavallaan pojankin – kanssa ennen lähtöämme. En vieläkään ole aivan varma, mitä tytön itse suunnittelemat koristetikut ovat. Sain kuin sainkin kaikki perille vahingoittumattomina.
Toinen asia on äitienpäivän lounas japanilaisessa ravintolassa, Izakayassa (Albert Cuypstraat 2-6, Amsterdam).
Olimme oikeastaan ajatelleet jotain enemmän brunssin tyylistä settiä mutta ensimmäiseen paikkaan olisi pitänyt jonottaa puolitoista tuntia, ja sittenpä huomasimme jo nauttivamme seitsemän lajin maistelumenyytä Izakayassa.
Olipahan muuten kaikin puolin erinomainen setti, josta on vaikea sanoa, mikä oli parasta. Ehkä kampasimpukka sienellä ja tryffelillä… tai se käsittämättömän murea ja maukas liha.
Kolmas on autoretki, jolle lähdimme ystäviemme autoilla lounaan jälkeen. Tarkoitus oli katsella värikkäitä kukkapeltoja teiden varsilla, mutta kävi ilmi että ne kaikki on jo niitetty.
Koska olimme jo lähellä rannikkoa, ajattelimme käydä katsomassa biitsiä. Jännää, miten itse ei ole tullut edes ajatelleeksi, että Hollannissa on upeat, hienohiekkaiset hiekkarannat, jotka reunustavat lähes koko maata.
Ja hyvä, että kävimme biitsillä, sillä tyttönen tulee muistelemaan sitä matkan kohokohtana. Ei vain siksi, että hiekka oli niin hienoa ja rantaa jatkui silmänkantamattomiin vaan siksi, että hiekka oli täynnä simpukankuoria. Tyttönen ilmoitti keräävänsä ne kaikki.
Joskus yksinkertaisimmat ilot ovat myös kaikkein parhaita!
Maanantaina palaamme jo kotiin, mutta Amsterdamista riittää juttua blogiin vielä muutaman postauksen verran.
Iso, iso kiitos isännillemme kaikesta! Olipa hauskaa nähdä pitkästä aikaa näin ajan kanssa!
