Amsterdamin-tuliaiset
Rouva oli viime viikolla neljä päivää Amsterdamissa, ja saimme viettää tytön kanssa laatuaikaa kahden kesken. Täytyy kyllä ihan ensimmäisenä sanoa, että hatunnosto teille kaikille, jotka pyöritätte arkea lapsen kanssa ihan yksin ilman toista aikuista. Se on aika intensiivistä, varsinkin tällaisen hyvin touhukkaan ja temperamenttisen lähes-kaksivuotiaan kanssa.
No, äiti tuli takaisin ja toi kivat tuliaiset. Niistä ihanimmat olivat puinen rannehelminauha ja samaa sarjaa olevat hiuspinnit, joissa on söpö Miffy-pupu. Pieni ilahtui niistä kovasti ja totesi heti helminauhan nähdessään: ”Koru!” (Sana muistutti kyllä enemmän ’koloa’.) Jännää, sillä emme tiennetkään, että hän tuntee edes sanaa koru.
Yritin tänään kovasti ottaa tytöstä kuvaa rannekorun ja hiuspinnin kanssa. Kampasin hänen hiuksensa ja laitoin nätin mekon päälle.
”Ei ei ei ei ei”, hän huusi ja juoksenteli ympäri asuntoa.
”Pinni pois, pinni pois.”
Okei, ei tämä onnistu.
Onneksi isin stroopwafelit eivät sentään juokse karkuun.
