Bohemian Rhapsodyn tarina jää kesken

Isyyspakkaus

Varoitus, tämä postaus sisältää juonipaljastuksia Bohemian Rhapsody -elokuvasta, joka kertoo Queen-yhtyeestä ja erityisesti sen keulakuvasta, Freddie Mercurystä.

Olin haaveillut jo kuukausia, että ehtisin katsomaan Bohemian Rhapsody -elokuvan nimenomaan leffateatterissa, ja haaveeni toteutui, kun sain isänpäivälahjaksi leffalipun viime sunnuntaille iltanäytökseen.

Löysin itse Queenin Innuendo-levyn aikoihin eli vain hieman ennen Freddien kuolemaa AIDS:iin vuonna 1991. Samana vuonna ilmestyi myös Queenin Greatest Hits II -kokoelma, ja muistan miten kuuntelin molempia levyjä ja kaverilta c-kaseteille kopioituja Miracle ja It's a Kind of Magic albumeita uudelleen ja uudelleen. Vanhempia levyjä oli silloin aikana ennen internetiä vaikea löytää, mutta kävin kuuntelemassa ainakin A Day at the Races ja A Night at the Opera -levyjä kirjaston musiikkiosastolla vinyyleiltä.

En kuitenkaan koskaan perehtynyt sen tarkemmin bändin tai sen jäsenten historiaan. Siksikin oli mielenkiintoista nähdä uusi elokuva, joka kertoo myös bändin alkuvaiheista ja ajasta, jota itse en voi muistaa. 

Elokuvan parasta antia olivat musiikkikohtaukset kuten vuoden 1985 jättimäisen Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertin rekonstruointi. Pääosan esittäjä Rami Malek oli opetellut Freddien eleet käsien asentoja myöten, ja Wembley oli täytetty katsojilla digitaalisesti. Pidin myös pienimuotoisemmista kohtauksista, joissa bändi harjoittelee kappaleita keskenään tai nauhoittaa Bohemian Rhapsodyn oopperaosuuksia.

Mutta.

Elokuvaa on jo kritisoitu useammassa paikassa useiden historiallisten tapahtumien muuttamisesta. Olin lukenut kritiikin ennen elokuvan katsomista, ja on myönnettävä, että kyllä se häiritsi myös itseäni. Bändin todelliset käänteet eivät olleet lainkaan niin dramaattisen riitaisia kuin elokuvassa annetaan ymmärtää. Elokuva kun kertoo, että bändi käytännössä hajosi ennen Live Aid -konserttia, koska Freddie lähti tekemään soololevyjä. Freddie myös palasi elokuvassa anomaan anteeksiantoa muulta bändiltä kuultuaan Live Aidista, ja elokuvan mukaan he pääsivät esiintyjälistalle viime tipassa. Live Aid oli siis elokuvassa bändille tilaisuus, jossa he saivat bändin koottua jälleen yhteen. Valitettavasti vaan tämä tarina on lähes täysin fiktiivinen, ja vain esiintyminen Live Aidissa tapahtui oikeasti.

Elokuvassa on lisäksi monta kohtaa, jotka tuntuvat yksinkertaisesti epäuskottavilta, vaikkei tietäisi bändin historiasta yhtään mitään. Ymmärrän, että kun elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin ja oikeisiin ihmisiin, monia mutkia on laitettava suoriksi. Mutta mitä halutaan kertoa todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin pohjautuvalla elokuvalla, jonka suuri loppuhuipennus ja monet käänteistä ovatkin keksittyjä? 

Toinen elokuvan käsikirjoitukseen liittyvät krittikkini koskee sitä, mihin elokuva päättyi. Olisin toivonut, että Freddien kuolema olisi ollut myös mukana tarinassa, sillä muistan hyvin miten iso uutinen se oli. Siitä seuraavana vuonna järjestettiin jättimäinen muistokonsertti, jossa esiintyi monia sen ajan suurimmista nimistä. Olin suoraan sanoen hämmästynyt, kun vuoden 1985 Live Aid -konsertti osoittautuikin elokuvan kliimaksiksi ja kyseisen konsertin jälkeiset vuodet kuitattiin vain muutamalla lauseella elokuvan lopputekstien päällä. Freddien tarina tuntui siis jäävän täysin kesken, ja monet niistä kappaleista, joiden parissa itse kasvoin, täysin käsittelemättä.

Tämä ei ole näemmä haitannut lipunmyyntiä, ja elokuva on menestynyt kritiikistä huolimatta hyvin. Se kuitenkin harmittaa, että monille elokuvan tapahtumat edustavat nyt totuutta. Tai ainakin siihen asti, kunnes seuraava Freddie Mercury -elokuva joskus tehdään.

* * *

Jos muuten aiot kysyä, kävinkö kuuntelemassa Queenin ja Adam Lambertin keikkoja Helsingissä viime tai sitä edellisenä vuonna, niin vastaus on: En. Olisin kyllä halunnut. Minulla oli itse asiassa lippu Kaisaniemen konserttiin 3.6.2016, mutta se jäi väliin, sillä poikani sattui syntymään juuri samaan aikaan, kun Queen heitti keikkaansa. Viime vuoden konsertti meni puolestaan sivu suun, sillä unohdin ostaa lipun ajoissa, ja sitten konsertti olikin jo loppuunmyyty. Se ehkä nyppii vähän vieläkin.

* * *

Queen on jäänyt historiaan yhtenä maailman suurimmista bändeistä, ja sen musiikki on soinut jo viidellä vuosikymmenellä. Vielä 27 vuotta Freddie Mercuryn kuoleman jälkeenkin The Show Must Go On saa aikaan kylmät väreet.

 

Kommentit

Emma H.

Hyvä teksti ja hyviä pointteja! Queen on itselleni aina ollut todella iso bändi, yksi suosikeistani, vaikka leffaan en ole vielä kerennytkään. Ikävää, että tapahtumat eivät mene niinkuin oikeasti ja ylimääräiset riidat eivät kuulosta mielestäni kovin hyviltä. Samoin se, että Freddien tarina loppuu ennen aikojaan kuulostaa oudolta, sillä loppuajan musiikki ja kaikki muukin on kuitenkin olennainen osa Freddien tarinaa.  

Olen itse nähnyt Queenin ja Adam Lambertin kahdesti: viimeksi Helsingissä ja sitä ennen Berliinissä. Suosittelen lämpimästi, jos mahdollisuus tulee. :)

 

 

Minnea
Minnean muruja

Tämä oli mielenkiintoinen kokemus elokuvasta, sillä itse koin, että leffan lopetus oli juuri sellainen kuin toivoinkin, mahtipontinen ja musiikkiin keskittyvä, eikä kuolemalla mässäilty. Ottamatta kantaa muihin mahdollisiin epäkohtiin leffassa, nautimme mieheni kanssa molemmat leffasta kovasti. 

Ehkä oma oletukseni oli, että leffaa katsomaan menevät tyypit ovat perillä tapahtumisen oikeasta laidasta, eikä taiteelliset vapaudet siten haittaa. Leffoissahan totuutta väritetään aina enemmän tai vähemmän. Mainio leffakokemus joka tapauksessa! Ja mielestäni Rami Malek oli loistava! 

Belkin setup (Ei varmistettu) https://godonnybrook.com/belkin-router-setup/

Connect Your Roku Streaming Stick to your choice Choose your wireless business from the list of networks that are available and enter your password.

W74 (Ei varmistettu)

Ei oikein lähtenyt täälläkään. Hieno bändi mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun muusikosta/bändistä tehty leffa ei vakuuta. Nuo faktoista poikkeamiset ovat oma lukunsa, elokuvallisesti ei vakuuttanut oikein mikään muu kuin Wembleyn loppukohtaus. Siitä ei puuttunut mitään ja se nostatti omalla kohdalla tunnelman ensi kertaa leffan aikana kattoon. Sinänsä tyylikäs lopetus melko keskinkertaiselle tekeleelle.

Muutoin stoori ja varsinkin kohdat joiden taustalla ei soundtrackin helmet soineet olivat laimeaa katsottavaa. TV-elokuvamainen ja hitusen naiivi Spinal Tap -tunnelma ei tehnyt suurta kunniaa sinänsä upealle bändille.

A Star is Born säväytti itseäni huomattavasti isommin ja jos pitäisi valita niin sen katsoisin uudelleen milloin tahansa. Freddien stoorin voi lukea Wikipediasta, leffa ei siihen paljon lisää tuo. A Star is Born menee pintaa syvemmälle ja kuvaa melko uskottavasti viihdemaailman tyhjyyttä ja aineiden vetovoimaa. Vaikka musa ei ihan yhtä upeasti soikaan, Oscar-gaalastakin tuolla ryhmälle on luultavimmin tuliaisia kotiin.

Kommentoi