CircOpera 2.0 avasi kulttuurisyksyn
Kansallisoopperan CircOpera 2.0 avasi perheemme kulttuurisyksyn! Jere Erkkilän ohjaama CircOpera 2.0 on täysin uniikki oopperaelämys, joka sekoittaa nykysirkusta klassiseen musiikkiin.
Ensimmäisen kerran CircOpera nähtiin vuonna 2016, ja versio 2.0 sai ensi-iltansa vuonna 2022. Nyt Kansallisoopperassa nähtävä esitys on siis pääosin sama kuin kolme vuotta sitten, mutta joitain yksittäisiä sirkusnumeroita on vaihtunut.
Musiikkinumerot ovat tunnettuja hittejä kuten Lakmé-oopperan kukkaisduetto, Papagenon aaria Mozartin oopperasta Taikahuilu, Puccinin Madama Butterflyn hyräilykuoro, Camille Saint-Saënsin Dans Macabre, Donizettin Una furtiva lagrima opperasta Lemmenjuoma, Vivaldin neljän vuodenajan Kesä ja Prokofjevin Montaguet ja Capuletit baletista Romeo ja Julia.
Rakastin CircOpera 2.0:aa viimeksikin niin kovasti, että kävin katsomassa sen kahdesti, jälkimmäisellä kerralla tyttären kanssa. Nyt oli pojan vuoro tutustua esitykseen ja oopperaan. Hän ei ole aiemmin käynyt oopperatalossa kuin kerran, Oopperan kummituksessa, mutta kuten tiedämme, sehän ei ole ooppera vaan musikaali.
CircOpera 2.0:n sirkustemput olivat yhtä ihastuttavia ja henkeäsalpaavia kuin viimeksikin. Rakastin yhä Kati Pikkaraisen ja Victor Cathalan akrobatianumeroa, jossa kookas mies pyörittelee pientä naista kuin nukkea.
9-vuotias seuralainen vaikuttui puolestaan taikatempuista. Yhdessä numerossa kaksi laulajaa suljettiin kaappeihin, pilkottiin palasiksi ja palasten järjestys sekoitettiin. Toisessa sirkustaiteilija, illusionisti Joni Pakanen leijutti pöytää ilmassa.
Jännittävimmät hetket koettiin numeroissa, joissa taiteilijat juoksivat ja hyppivät kuolemanpyörän kyydissä (Lucas Beltran ja Rony Navas), tekivät voltteja keinulaudalla (Clara Laurent ja Lilyclaire Major-Varallo) ja roikkuivat trapetsilla (Pierre Heault).
Eetu Rannan taiteilu diaboloilla (tiimalasin muotoinen hyrrä, joita heitellään kahden tikun väliin viritetyllä narulla) oli myös hämmästyttävää.
Hienoa esityksessä on myös sen visuaalisuus: jokainen numero on lavastettu ja valaistu hienosti, ja jopa muusikoiden sijainti lavalla on osa kokonaisuutta. Koko orkesteri on estradilla, ja tavallisesti orkesterimontussa soittavat solistitkin pääsevät lavalla parrasvaloihin.
Tässä esityksessä soololaulajat olivat sopraano Johanna Lehesvuori, mezzosopraanot Pihla Terttunen ja Minna Grönthal, tenori Tuomas Miettola, baritoni Juha Pikkarainen sekä basso Visa Kohva. Esityksessä pääsee lavalle myös oopperan kuoro, jonka tulkinta Verdin Dies iraesta on sangen vaikuttava.
Kaikkein iloisin olin siitä, miten poikani piti esityksestä ja sanoi, että voi suositella sitä kaikille! Tämän syksyn näytökset ovat jo lähestulkoon loppuunmyytyjä, mutta tämä on oopperalle vahva viesti, että tällaista tarvitaan lisää! Ehkä muutaman vuoden sisällä nähdään joko tämän tuotannon uusinta tai jopa CircOpera 3.0?
Poikanen pääsee puolestaan tänä syksynä vielä toisenkin kerran oopperaan. En kuitenkaan vie häntä vielä syvimpään päätyyn vaan olen varannut liput koko perheen oopperasatuun Hannu ja Kerttu, jonka on säveltänyt Engelbert Humperdinck ja joka saa ensi-iltansa lokakuussa.
Kuvat: Emma Suominen.
Lippu saatu Kansallisoopperalta.