Don Giovanni on mainio ensiooppera
Veimme ystävämme tutustumaan oopperaan. Kerta oli heille ensimmäinen, ja valitsin teokseksi Wolfgang Amadeus Mozartin Don Giovannin. Kyseinen teos on puolestaan lähes uusi tuotanto: Se sai ensi-iltansa maaliskuussa 2020, mutta oopperaa ehdittiin esittää vain kahdesti ennen kuin korona sulki kaikki kulttuuritapahtumat. Pääsimme katsomaan teoksen uusintaensi-iltaa, joka oli siis sen kolmas esitys.
Don Juan -legendaan perustuva ooppera kertoo naistenmiehestä, Don Giovannista (Tuomas Pursio), joka tulee naistenkaatonsa lomassa tappaneeksi yläluokkaisen nuoren naisen Donna Annan (Aurora Marthens) isän, komtuurin (Koit Soasepp), ja joutuu lopussa teoistaan helvettiin. Siinä välissä hän viettelee lisää naisia ja kerää itselleen vihamiehiä.
Don Giovannilla on palvelija, Leporello (Georg Festl), jonka uskollisuus isäntäänsä kohtaan rakoilee. Don Giovannin entinen rakastettu, Donna Elvira (Minna-Leena Lahti), on yhä kiinnostunut Don Giovannista, mutta tämä on kiinnostuneempi maalaistyttö Zerlinasta (Sanna Iljin) ja Donna Elviran palvelijattaresta. Donna Annan ja Zerlinan puolisot Don Ottavio (Mihails Čulpajevs) ja Masetto (Henri Uusitalo) hautovat kostoa naistensa viettelijälle.
Baritoni Tuomas Pursio tekee loistavan roolin Dion Giovannina. Muissa rooleissa on kaksoismiehitys, ja ainakin tässä esityksessä kaikki esiintyjät olivat aivan huippuluokkaa.
Don Giovanni on hahmona melko tragikoominen, mutta Jussi Nikkilän ohjauksessa hänestä on tehty kokaiinin voimalla orgioita pyörittävä reppana, joka esiintyy loppukohtauksessa alushoususillaan. Teemastaan huolimatta ooppera on koominen ja yksi harvoista oopperoista, joissa olen kuullut yleisön nauravan useasti esityksen aikana.
Asuiltaan Don Giovanni ei ole epookkia vaan eri aikakausia yhdistelevää karnevaalitunnelmaa. Diskopallot kimaltavat, käsissä vilahtelevat kännykät ja Leporello esitetään tatuoituna rokkarina.
Musiikiltaan Don Giovanni on hyvin klassinen ooppera: aariat, duetot ja ensemblet erottuvat omina kappaleinaan, ja niiden välillä juonta viedään eteenpäin resitatiivein. Ajalleen tyypillisesti lauluissa toistellaan samoja fraaseja monta kertaa, jotta yleisö varmasti jossain vaiheessa kiinnittäisi huomiota myös esitykseen ja tietäisi, missä mennään. Juoneltaan Don Giovanni on kyllä niin suoraviivainen, että siitä on vaikea tipahtaa kärryiltä.
Mikään Greatest Hits -tyyppinen teos Don Giovanni ei ole, ja tunnetuin kappale lienee Don Giovannin ja Zerlinan ”La ci darem la mano”-duetto.
Siitä huolimatta Don Giovanni on erinomainen valinta ensioopperaksi, sillä esitys tarjoillaan kaikilla mausteilla: on huikeita aarioita, isoja joukkokohtauksia, näyttävä lavastus ja hieman tanssiakin. Lisäksi teos osoittaa hienosti, että oopperan ei tarvitse olla vakavaa, se voi sisältää myös irstailua, ja yli 200 vuotias teoskin voi tuntua freesiltä.
Myös ystävämme vaikuttuivat näkemästään, joten taisimme onnistua tavoitteessamme levittää oopperan ilosanomaa myös heihin!
Lippu saatu Kansallisoopperalta.
Kuvat: Tuomo Manninen.