Ei kai haittaa, jos otan kääpiön mukaan?
Ilmojen lämpenemisen myötä ulos lähteminen on muuttunut huomattavasti aiempaa helpommaksi. Kun talvella itsen ja lapsen pukeminen oli pieni projekti, nyt ulos voi lähteä heti, kun siltä tuntuu – suurin piirtein samoissa vaatteissa, joissa oltiin sisätiloissakin. Tämä on tietysti lisännyt omaa intoani jalkautua lapsen kanssa kaupungille.
Kun lämpötilat ovat nousseet yli kahdenkymmenen, olen huomannut, että valitsen usein mieluummin rattaat kuin kantorepun. Jos lämpötila lähentelee jo kolmeakymmentä, rattaat ovat huomattavasti miellyttävämmät molemmille. Niinä muutamina kertoina, jolloin olen viime viikkoina kantanut tyttöä repussa, olemme molemmat olleet aivan hikiset palattuamme sisään.
Sitä paitsi olen nyt huomannut, että tyttö viihtyy rattaissa todella hyvin. Hän saattaa olla kotona itkuinen ja kiukkuinen, mutta kun laitan hänet rattaisiin, hän rauhoittuu ja katselee sieltä sitten mielellään sekä maisemia että toisia ihmisiä. Nupukivikatujen tärinässä hänen suunsa leviää maailman leveimpään hymyyn.
Kun tyttö on osoittanut viihtyvänsä rattaissa niin hyvin, olen vähitellen alkanut koetella rajoja ja viedä tyttöä muuallekin kuin ostoskeskuksiin.
”Ei kai haittaa, jos otan kääpiön mukaan?” kysyn lounastapaamista ehdottavalta yhteistyökumppanilta.
”Tulen sitten tytön kanssa treeneihin”, ilmoitan coverbändin kitaristeille ennen akustisen keikan treeniä.
”Ajattelin kokeilla, tuleeko tästä mitään tämän lapsen kanssa”, hymyilen parturille ja parkkeeraan vaununi tuolin viereen.
Kun hiustenleikkuu onnistuu hienosti, päätän, että otetaan sitten samalla vielä amerikkalainen parranajokin. Tyttö istuu rattaissaan ja mussuttaa leipää.
”Onpa rauhallinen lapsi”, ihastelevat.
No niin kai sitten. Ja hän on tottunut myös roikkumaan mukana kaikkialla. Tänään ajattelin ottaa tytön mukaan coverbändin keikkasetin pystytykseen ja sound checkiin. Keikka on illalla, sound check keskellä päivää.
Yritän yleensä ehtiä kotiin ennen tytön päiväuniaikaa, sillä jos hän ehtii nukahtaa rattaisiin, häntä ei saa enää nukahtamaan uudelleen kotona.
Tässä hän vain availee kengännauhojaan.
No nyt peli on menetetty.
On parasta jatkaa matkaa ja lähteä hoitamaan kauppa-asioita tunniksi, kunnes tyttö herää.
