Lounaalla Hotelli Punkaharjussa

Vaikka suosittelinkin jo Savonlinnan Oopperajuhlien vieraille Lossiranta Lodgea, Savonlinna seuduilta löytyy myös toinen hotelli-idylli, joka on ollut jo pitkään haaveissamme: Saimi Hoyerin luotsaama, Suomen vanhimpana majoitusliikkeenä tunnettu, Hotelli Punkaharju.

Valitettavasti tällä reissulla aikataulumme (ja koiranhoitojärjestelymme) ei antanut periksi, että olisimme ehtineet yöpymään toista yötä Savonlinnassa, mutta pääsimme sentään lounaalle Hotelli Punkaharjun ravintolaan.

Pyysimme mukaan myös Rouvan kanssa Kukka ja Kuokka -podcastia pitävän Viena K:n ja hänen puolisonsa, Johanneksen. Heidän ansiostaan saimme myös kotiinpaluuaikataulumme vähän järkevämmiksi. Minun oli ajettava vielä Savonlinnasta Jyväskylään noutamaan lapsia, ja tarkoituksemme oli tulla iltajunalla kotiin Helsinkiin. Koska koira oli kuitenkin noudettava mielellään jo aiemmin, Rouva lähtikin ystäviemme kyydissä suoraan kohti kotia.

Lounaalla tarjottiin alkuun kuusenkerkkää ja naurista, pääruoaksi kanaa ja Frex-perunoita ja kasvisvaihtoehtona osterivinokasrisotto. Jälkiruoaksi omenajäädyke. Kaikki oli hyvin hyvää, ja olisi kiva päästä ravintolaan myös illalliselle!

Olisi muutenkin mahtavaa tulla tänne ajan kanssa ja käydä katselemassa myös luontoa. Nyt ilma oli liian helteinen edes ulkoilun ajattelemiseen. Rouvalla on haaveissa myös hotellilla ja sen lähimetsissä järjestettävä sienikurssi. Minä olin jo sanomassa, että: ”Mene, mene!”, mutta ainakaan tänä vuonna se ei näyttänyt sopivan aikatauluihin.

Nyt siis kurkistelimme vain hotellin yleisten tilojen eri soppeihin ja kasvihuoneeseen ja ihastelimme maisemia Punkaharjun yli ennen kuin lähdimme paluumatkalle.

Sittemmin kotiinpaluumme viivästyi aivan kunnolla, sillä jonkin ratavaurion vuoksi vaihtojunamme Tampereelta Helsinkiin oli jäänyt jumiin jonnekin Tampereen pohjoispuolelle, ja korvaavan junan järjestämisessä meni puolisentoista tuntia. Meidän oli määrä olla kotona muutenkin vähän liian myöhään, puoli yhdentoista aikoihin, mutta tämän junahässäkän vuoksi talsimme kotiin vasta vähän yli puolen yön. Varsinkin pienempi lapsista oli aivan ihmetyksissään siitä, että hän ei ole koskaan valvonut niin myöhään!

Oli hauskaa, miten yhden Jyväskylässä vietetyn etätyöviikon ja yhden yön Savonlinnan-retken jälkeen olo oli kuin olisi ollut jo viikon lomalla! Ja tästähän tämä loma vasta alkoi.