Hyvästit punaiselle seinälle
Olemme vihdoin saaneet liki seitsemän vuotta sitten alkaneen remonttimme päätökseen.
Sen viimeinen vaihe oli olohuoneen seinän ja listojen maalaaminen, joka jäi tekemättä putki- ja keittiöremontin yhteydessä ja johon oli kovin vaikea tarttua myöhemmin. Todella vaikea. Nyt olemme kuitenkin hyvästelleet olohuoneemme punaisen seinän…
ja toivottaneet tervetulleeksi uuden sinisen seinän.
Tarkemmin sanottuna sävy on Aalto (H440) Tikkurilan Tunne Väri -värikartassa.
Rouva oli jo pitkään kyllästynyt punaiseen seinään. Sävy oli sinänsä kaunis ja pidimme siitä kovasti silloin, kun väri valittiin, mutta väri ehti olla seinässä jo liki 15 vuotta. Nyt halusimme tilalle jotain raikkaampaa ja rauhallisempaa. Tavoitteena oli löytää jokin vihertävän siniharmaa sävy.
Luulen, että seinä olisi tullut maalattua jo aiemmin, ellei pianomme olisi sijainnut juuri tällä seinustalla. Se on nimittäin niin painava, ettei uskoisikaan, ja pianon siirtäminen vaatii paitsi melkoisen ponnistuksen myös jotain, jonka päälle se nostetaan. Sen pyörät nimittäin jättäisivät lattiaan todella pahat jäljet. Ja niin kuin arvata saattaa, kun johonkin tekemättömään asiaan on vaikea tarttua, helpompi on vain antaa sen olla.
Toinen tekemätön homma oli listojen, oven karmien ja pylväiden puuosien maalaaminen. Maalasimme kaikissa muissa huoneissa nämä puuosat remontin yhteydessä, mutta olohuone jäi tekemättä, sillä kaikki tavaramme oli pakattu silloin juuri olohuoneeseen. Ajattelimme maalata ne sitten samalla, kun maalaamme seinän.
Ja nyt heti kuusi vuotta myöhemmin saimme homman hoidettua!
Värin valinta on vaan aina yhtä haastavaa, mutta hieman helpommaksi sen tekevät Tikkurilan A4-kokoiset värimallit, joita voi tilata Tikkurilalta.
Tilasimme värikartan sävyt Vesiputous (F436) Akvarelli (Y441) Spa (X442) Aalto (H440) Capri (Y370) ja Mentoli (J442) ja katselimme niitä olohuoneemme seinällä muutaman päivän ennen kuin teimme lopullisen valinnan.
Kaksi sävyä vaikutti liian vaaleilta, yksi liian vaaleansiniseltä ja yksi liian pastellinvihreältä. Arvoimme hetkisen siniharmaan Aallon ja vihertävämmän Mentolin välillä ja päädyimme Aaltoon.
Ennen maalaamista piano siirtäminen oli kuitenkin saatava ratkaistua jotenkin. Rouva bongasi eräällä lenkillään roskalavan, johon oli viety jonkin taloyhtiön remonttijätettä ja muun muassa isoja vanerilevyjä. Löysinkin lavalta sopivat vanerilevyt, joiden päällä sain rullattua pianon irti seinästä.
Ennen maalausta hoitamatta oli kuitenkin vielä yksi asia. Tein nimittäin keittiöremontin yhteydessä seinään nyrkin kokoisen reiän, kun asensin seinän toiselle puolelle pistorasioiden kojerasioita ja pamautin hieman liian kovaa taltalla ja vasaralla. Reikä on ollut seinässä sen kuusi vuotta, mutta eihän sitä pianon takaa nähnyt.
Sain nyt testattavaksi Tikkurilan uutta Hole-in-1-paikkauskittiä, jolla paikkasin kolon. Pienemmät kolot täyttyivät sillä hyvin, tosin nekin vaativat kaksi käsittelyä, mutta tämä isompi reikä alkoi olla jo niin iso, että syvän kolon täyttämiseen olisi kuitenkin sopinut paremmin aiemmin käyttämäni Presto karkeatasoite, ja pinnan olisi voinut silottaa sitten esimerkiksi tällä tuotteella. Hole-in-1 kuivui tässä isossa kolossa useita päiviä ja vaati useamman käsittelyn.
Pesin vanhan maalipinnan pesuaineella, irrotin pistorasiat ja teippasin ne umpeen.
Vedin maalarinteipit myös nurkkiin, oven karmeihin ja katon rajaan.
Maalasin seinän kaksi kertaa Tikkurila Varma -pohjamaalilla, joka oli myös sävytetty siniseksi, ja yhteen kertaan Tikkurila Harmony -pintamaalilla. Olemme maalanneet Harmonylla kaikki muutkin seinämme, joten tuote oli tuttu ja hyväksi havaittu.
Maalaaminen oli kahden illan homma. Yhden seinän maalaamiseen ei kauaa mene, mutta maalipinnan kuivuminen päällemaalattavaksi vie muutaman tunnin.
Teipit muuten kannattaa repiä pois, kun maali on vielä märkää. Jos maalin antaa kuivua, teipin irrottaminen saattaa repiä maalipinnan reunan epätasaiseksi.
Oli muuten hauska havaita, miten hyvin maalin väri pysyy muuttumattona vuosienkin ajan. Päätimme nimittäin luopua olohuoneen seinällä olleista lehtitelineistä, joita emme koskaan oikein tottuneet käyttämään. Poistin telineet, tasoitin niistä jääneet kolot ja maalasin tasoitetut kohdat samalla sävyllä kuin muunkin seinän.
Vaikka seinä on maalattu alun perin vuonna 2003, siitä ei käytännössä huomaa, että maalipintaa on paikattu nyt 14 vuotta myöhemmin. Käytin siihen maalia, jota olin säästänyt pienessä purnukassa edellisestä remontistamme, ja sekin oli säilynyt aivan käyttökelpoisena lähes seitsemän vuotta. Sävy on muuten Maalarinvalkoinen, joka oli vanhalla värikoodijärjestelmällä F157. Uudessa koodauksessa se näyttäisi olevan G497.
Seinien maalaamisen jälkeen jäljellä olivat vielä puuosat, ja käytin muutaman illan niiden maalaamiseen. Edellisen kerran maalasin kaikki puuosat Tikkurilan Maalarin valkolakalla, mutta Tikkurilalta suositeltiin, että käyttäisin nyt hajutonta ja vesiohenteista Tikkurila Helmi -kalustemaalia.
Valitsin puolihimmeän maalin, joka sävytettiin sävyllä Paperi (F497), kuten muissakin huoneissa. Helmi kellastuu vähemmän kuin Maalarin valkolakka, joten nähtäväksi jää, miten iso ero olohuoneen ja muiden huoneiden puuosien välille muodostuu. Olohuoneen ovet kun on nyt maalattu eri maalilla kuin oven karmit.
Aivan viimeinen ratkaistava asia oli, laitammako tauluja seinälle, mitä tauluja ne olisivat ja mihin kohtiin ne sijoitettaisiin. Aiemmin emme ole kiinnittäneet tauluja seinälle lainkaan, vaan ne ovat saaneet nojata vapaasti seinään. Mallailimme useita vaihtoehtoja ja päädyimme vihdoin siihen, että seinälle pianon päälle päätyy vain kaksi taulua.
Kolmas kehys nojaa seinää vasten. Se on tarkoitettu piirroskehykseksi, johon voi vaihtaa kuvaa sen mukaan, mikä on ajankohtaista.
Hetkinen kesti, että silmä alkoi tottua siniseen seinään, mutta nyt se alkaa näyttää jo kotoisalta. Aivan kuin huone olisi myös isompi ja valoisampi.
Nyt täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen sekä lopputulokseen että siihen, että tämä homma on vihdoin tehty!
Paikkauskitti, maalit ja värimallit saatu Tikkurilalta.