Hyvin nukkunut perhe on kuin uudestisyntynyt
Oi mikä tunne, oi mikä yö! Hyvällä tavalla.
Vaikka silmät vielä kirvelevät kahden valvotun yön jäljiltä, viime yö korjasi tilannetta, ja olo tuntuu taas levänneeltä.
Aloitimme jo viikko ennen joulua perhedynamiikan korjaushankkeen. Hanke jakautuu kolmeen projektiin:
- Hyvät yöunet kaikille
- Päiväunet pienelle
- Kiinnostuksen lisääminen kiinteitä ruokia kohtaan.
Hyviä yöunia on tähän asti varjostanut yösyöminen. (Puhutaan nyt vain tytön yösyömisestä – isän öinen jääkaappihiippailu on toinen juttu.)
Jotenkin ajattelimme, että olisi kätevää nukuttaa tyttöä samassa sängyssä äitinsä kanssa, jolloin syöttäminenkin olisi helppoa. Ja olihan se kätevää puoleen vuoteen asti, kun tyttöä piti oikeasti syöttää monta kertaa yössä – ensimmäisinä viikkoinaan 2-3 tunnin välein.
Mutta ilmeisesti se äidin läheisyys saa tytön vaatimaan rintaa öisin myös sen jälkeen, kun sille ei enää olisikaan tarvetta.
Kun Rouva ennen joulua sairastui ja yösyötöt alkoivat tuntua liian raskailta kuumeiselle äidille, kokeilimme toista nukkumajärjestelyä: äiti meni toiseen huoneeseen, ja isä ja tytär nukkuivat vierekkäin.
Ja uskomatonta mutta totta, yösyöminen loppui kuin seinään. Tyttö heräsi kyllä kahtena ensimmäisenä yönä itkeskelemään kolmen aikoihin, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen. Sen jälkeen hän nukkui aamukuuteen – syömättä kertaakaan yön aikana.
Sitten tuli joulu ja korvatulehdus, ja kaikki rutiinit menivät sekaisin. Jatkoimme siis omaa pikku unikouluamme eri huoneissa nukkuen taas joulunpyhien jälkeen.
Torstai- ja perjantaiöinä korvasärkyinen tyttö heräsi itkemään pikkutunneilla ja jatkoi sitä aamuun asti. Perjantaina pääsin itse nukkumaan aamukuudelta, sillä tyttö alkoi itkeä juuri, kun olin käymässä nukkumaan puoli kahden aikoihin.
Eilen jännitimme jälleen, millainen yöstä tulisi, ja miten monta tuntia joutuisin taas valvomaan.
En yhtään.
Yöllä tyttö havahtui vain kahdesti, mutta pieni itkunpoikanen vaimeni välittömästi, kun laitoin kämmenen hänen päälleen ja silittelin. Tyttö siis nukkui kellon ympäri heräämättä käytännössä kertaakaan! Myös Rouva sai nukkua heräämättä koko yön, ja itsekin sain riittävät unet. Nyt tuntuu kuin koko perhe olisi uudestisyntynyt.
Kyllä se vaan taitaa olla niin, että sen erikoisen terveyskeskuslääkärin horinoissa pari viikkoa sitten oli jotain perää.
Saman havainnon teimme päiväunien ja ruokailun suhteen. Palataan niihin myöhemmin.