Immimmim, ärppärppärp ja ö?

Odotan kovasti sitä, että tyttö alkaa puhua.

Tilasimme lapsen, joka alkaisi ensin puhua ja sitten kävellä, mutta toisin kävi. Olisi huomattavasti helpompaa kysyä suoraan häneltä, mitä hän oikein ajattelee, ettei tarvitse arvailla esimerkiksi näiden sanojen todellista merkitystä. Tässä omat tulkintani:

• Apua. Oli se ensimmäinen oikealta sanalta kuulostava sana, jonka tyttö päästi suustaan. Taisi olla vahinko eikä tarkoittanut mitään
• Immimmimmimmim. ”En halua nukkua/syödä/olla potalla/että minut puetaan”
• Mäm. ”Nam”
• Mämmäm. ”Nam”
• Mämmämmäm. ”Nam”
• Mämmämmämmäm. Sanotaan suupielet alaspäin käännettynä. Ks. Immimmimmim
• Näm. Kyllä, tämä tarkoittaa varmasti ”nam”, sillä se on tullut monta kertaa ruokapöydässä
• Ppu. ”Eppu”
• Ädlädlädlädlädl. ”Nyt minulla on kivaa ja juttelen tässä niitä näitä leikkiessäni.” Usein ääni tuotetaan heiluttamalla kieltä suupielestä toiseen
• Äitiiii. Nouseva intonaatio. Tarkoittaa varmaan isiä?
• Äitth. Ks. Äitiii
• Ärppärppärrppärp. Ks. Ädlädlädlädlädl. R-äänne tuotetaan huulitärynä. Itse en kykene edes toistamaan tätä perässä
• Ölölölölö. Ks. Ädlädlädlädlädl. Ääni tuotetaan heiluttamalla kieltä suun ulkopuolella
• Ö. Yleissana, kun jokin on kiinnostavaa, uutta, outoa tai ihmeellistä. Usein siihen liittyy vielä sormella osoittaminen. Luulen, että se pitäisi kirjoittaa kysymysmerkin kanssa: ”Ö?”