Isyyspakkaus Ylen Blogistaniassa
”Yle TV2:n Blogistania-ohjelmasta päivää”, kuului puhelinlinjan toisesta päästä. Oli marraskuun loppu, ja kuulin olevani blogini kanssa ehdolla yhdeksi tv-sarjan päähenkilöistä.
”Olenkin odotellut, milloin soitatte”, vitsailin.
Asiat etenivät sen jälkeen nopeasti.
Voin nyt vihdoin kertoa tämän vähän niin kuin puolivirallisesti:
Ylen TV2:n Blogistania-sarja jatkuu ensi syksynä, ja Isyyspakkaus on yksi siinä esillä olevista blogeista.
Aika jännää.
Ai mikä Blogistania?
Blogistania on TV2:n sarja, joka esittelee blogeja ja niiden tekijöitä. Ohjelmasta tehtiin nyt toista tuotantokautta, ja edellinen kausi esitettiin vuosi sitten keväällä. Silloin mukana oli kymmenen bloggaria, ja nyt Yle valitsi ohjelmaan toiset kymmenen.
Ohjelman jokainen jakso kertoo yhdestä blogista ja sen kirjoittajasta. Päähenkilöä kuvataan tekemässä asioita, häntä haastatellaan eri paikoissa ja hän kutsuu kaksi kaveriaan kylään ja keskustelee heidän kanssaan blogin aihepiiriin liittyvistä teemoista. Keskustelun taustalla tehdään jotain yhteistä näperryshommaa ja sitten syödään. Jokainen jakso päättyy siihen, että keskusteluun osallistuvat henkilöt sanovat kameralle yhden lauseen, joka alkaa ”täydellisessä maailmassa…”
Koko ohjelma kestää puoli tuntia, joka on televisiossa pitkä aika, kun vielä miettii, että se pitää täyttää pääosin omalla puheella.
Tapasimme ohjelman ohjaaja-toimittajan kanssa joulukuussa, suunnittelimme sisältöä ja sovimme kuvaukset tammikuun puoleen väliin, viikkoa ennen kuin jäin töistä perhevapaalle.
Näperryshommaksi ehdotin ruoanlaittoa, mutta sitä oli ohjelmassa ollut jo tarpeeksi. Sitten ehdotin, että voisin tehdä mobilen lintuorigameista, sillä olin joka tapauksessa ajatellut tehdä sellaisen. Vieraathan voisi laittaa näpertämään niitä origameja keskustelun taustalla, ja voisimme vaikka hakea ohjelmassa origamipapereita jostain kaupasta.
Origamimobile valmistui edellisenä iltana ennen kuvauksia samoin kuin oikeastaan koko asunto. Annoimme aiemmin ohjaajalle luvan, että he saavat kuvata kaikissa huoneissa, joten yhtäkkiä kaikki piti saada muutamassa viikossa tv-kuvauskelpoiseen kuntoon.
Sovimme, että kodin ulkopuolella kuvattavat otokset otettaisiin Liisankadun Espresso Edgessä, Mariankadun Paper Shopissa ja – tadaa – bändini treeneissä. Kun kuvauksista sovittiin, en edes tiennyt, että olisimme samoihin aikoihin valmistautumassa bändin kanssa ensimmäiselle oikealle keikallemme.
Kuvauksia tehtiin kahtena päivänä aamusta iltaan, ja päivät olivat hyvin intensiivisiä. Kuvaukset koostuivat useasta eri paikassa tehdystä haastattelusta sekä monenlaisesta puuhastelusta kuten blogin kirjoittamisesta sohvalla, päärynäsoseen tekemisestä ja syöttämisestä vauvalle sekä vaippapyykin ripustamisesta.
Sovimme, että tyttö on mukana osassa kohtauksista, ja myös Rouva vilahtaa joissain kuvissa. He olivat mukana kuvauksissa toisena kuvauspäivänä.
Keskusteluihin pyysin mukaan ex-kollegani, Jounin, ja vaimoni hyvän ystävän, Hannan. Keskustelun aiheet oli kerrottu ylätasolla etukäteen, mutta sen annettiin soljua eteenpäin omalla painollaan, ja ohjaaja heitti väliin lisäkysymyksiä.
Jännää, miten ennen kuvauksia mielessä oli paljon asioita, joita haluaisi sanoa. Vielä jännempää on, miten paljon kuvauksien jälkeen tuli mieleen asioita, joita olisi pitänyt sanoa. Ai niin, se olisi ollut hyvä pointti. Ah, unohdin täysin sen toisen asia. Voi vitsi, kun tämä tarina olisi tullut mieleen.
Naureskelimmekin Hannan ja Jounin kanssa, että meidän pitäisi tehdä yhdessä blogiini postaus otsikolla ”Asioita, joita meidän olisi pitänyt sanoa televisiossa”.
Ohjelman kuvausten jälkeen kelailin koko viikonlopun, mitä kaikkea tuli sanottua ja kaikki typerät vastaukset palailivat mieleen ikävinä flashbackeina. Sitähän ei sitten tiedä, mitkä puheet lopulliseen ohjelmaan päätyvät.
Sitä joudumme kuitenkin odottamaan vielä syksyyn saakka. Olisi ollut hauskaa, että ohjelma olisi esitetty nopeammin, sillä tyttö on syksyllä jo paljon isompi kuin tv-ohjelman vauva. Monet asiat, joista puhun, eivät välttämättä ole enää ajankohtaisia, ja saatanhan olla joistain asioista toista mieltä kuin tammikuussa. Mutta mistäpä sitä tietää.
Katsotaan sitten, mitä tuli sanottua ja tehdään oikaisu- ja selittelypostauksia seuraava kuukausi.
Palataan tähän aiheesen, kun Yleisradio kertoo jotain uutta ohjelmasta tai sen esitysaikatauluista.
