Italiassa taaperon kanssa
Uskomatonta, miten viikon irtiotto normaalista arjesta tuntuu siltä kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Kaksi yötä Roomassa, yksi Napolissa, kolme Procidan saarella ja vielä yksi Napolissa ennen paluuta kotiin Rooman kautta saattaa kuulostaa hengästyttävältä mutta on aika rentoa, kun päämääränä on vain oleskella ja syödä hyvin.
Fontana di Trevi, Rooma
Mitään mehukkaita kommelluksia matkalta ei ole kerrottavana, mitä nyt meinasimme myöhästyä paluupäivänä Rooman-junasta, kun Napolissa etukäteen tilattu taksi ei tullutkaan sovittuun aikaan paikalle. Viisi minuuttia tilannetta pohdittuamme päätimme lähteä rinkkoinemme ja rattainemme juoksuun, sillä matkaa oli kuitenkin vain pari kilometriä.
Ironista on se, että matkoillamme emme oikeastaan koskaan liiku taksilla, vaan joko kävelemme tai käytämme julkista liikennettä. Ajattelimme kuitenkin kerrankin ottaa pirssin, jotta emme olisi aivan hikisiä, kun lähdemme kotimatkalle. Se siitä sitten: jo muutama juoksuaskel 35 asteen kosteassa helteessä teki tämän tavoitteen tyhjäksi.
* * *
Tänään aloitan Italian-juttusarjani sillä, millaista taaperon kanssa oli matkustaa. Ja olihan se aivan erilaista kuin puoli vuotta sitten New Yorkin -matkallamme.
Suurin ero oli siinä, että tyttö on muuttunut paljon eläväisemmäksi (levottomammaksi) kuin aiemmin. Enää häntä ei välttämättä saakaan pysymään ravintolan syöttötuolissa leivän avulla, ja sylissä hän ei viihdy hetkeäkään. Hän on kuin elohopeaa, ja tulimmekin kuvanneeksi tyttöä useammin termillä all over the place. Sitä hän oli: kaikkialla ja joka paikassa. Vain matkarattaissa hän rauhoittui.
AY 781 HEL - FCO
Fiumicino - Roma Termini
Tytön hermoja koettelivat erityisesti ravintolat, junamatkat ja lentokone, eli kaikki paikat, joissa olisi pitänyt istua paikoillaan. Täytyy kyllä sanoa, että niitä hermoja koeteltiinkin sitten urakalla: syömässä käytiin kahdesti päivässä ja lähes joka kerta otettiin vähintään alkupalat ja pääruoka. Vaikka jälkiruoka jäikin meiltä usein syömättä, vain pari kertaa ruokailu oli pelkkää itkeskelyä, ruoan lattialle heittelyä ja kiemurtelua. Näilläkin kerroilla tyttö rauhoittui, kun hänet laitettiin matkarattaisiin.
Rattaat saimme lainaksi kavereilta, ja vaikka kuinka kehuin New Yorkin -matkamme jälkeen kantoreppua, nyt rattaat olivat aivan ehdottoman kätevät. Pieni viihtyi niissä hyvin, katseli mielellään maisemia, hörppi vettä nokkamukista, otti välillä päiväunet ja pysyi varmasti viileämpänä kuin repussa.
Piazza Navona, Rooma
Largo di Torre Argentina, Rooma
Kantoreppua ei tullut käytettyä kuin mennessä lentokentällä ja paluulennolla. Rooman kentällä sai mennä koneeseen asti rattaiden kanssa, ja rattaat mahtuivat jopa koneen sisälle puolityhjän business-luokan matkatavarakaappiin.
Muuten emme kantaneetkaan mukanamme mitään ylimääräistä. Emme ottaneet mukaan edes matkalaukkua, vaan kaikki tavarat mahtuivat rinkkaan ja reppuun. Vaatteiden lisäksi pienelle ei ollut mukana kuin hammasharja, yksi kirja, pari lelua, nokkamuki, muutama valmissose matkaevääksi ja hätävaraksi, pussillinen puurohiutaleita, vaipat ja "Kupla"-matkasänky.
Kupla oli jälleen aivan ehdottoman tarpeellinen niin päivä- kuin yöunien kannalta, ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa, että hotelleista saa kyllä pinnasänkyjä, muistutan, että emme yöpyneet hotelleissa. Kun lapsi oli kuplassa, pystyimme jättämään hänet nukkumaan toiseen huoneeseen ja jatkaa itse illan istumista toisessa huoneessa tai terassilla paikasta riippuen.
Vain Napolissa kuumuus häiritsi uniamme. Rooman-asunnossa oli ilmastointi, ja Procidan-talon lähes metrin paksuiset seinät oli rakennettu pitämään pahin kuumuus ulkopuolella.
Tribù B&B, Napoli
* * *
Donna Sophia, Napoli
Lapsen ruokien suhteen matka oli osittain odotusten mukainen, osittain yllättävä. Aamuin ja illoin keitimme hänelle puuron, johon sekoitettiin tuoreita hedelmiä. Lounailla ja illallisilla hän maisteli meidän ruokiamme, ja hedelmiä ja vettä tarjottiin pitkin päivää. Yllättävää oli, että pieni ei pitänyt hirveästi pastasta. Söi hän muutaman gnocchin ja hieman raviolia, mutta suurimmat hitit olivat leipä, kaikki tuoreet hedelmät, napolilainen kinkku-herkkusieni-pizza, uppopaistetut risottopallot eli arancinit ja - voi ihmettä - mustekala.
Arancini @ Donna Sophia, Napoli
Antipasto Stella di Mare @ Girone, Procida
Ruokailuiden suurin haaste oli niiden ajoitus: illallispaikat kun aukesivat vasta puoli kahdeksan aikaan. Jouduimmekin totuttamaan tytön rytmiin, jossa syömään mentiin illalla, nukkumaan hän kävi vasta kymmenen aikoihin ja aamulla nukuttiin yhdeksään. Eikä siinä oikeastaan ensimmäistä iltaa lukuun ottamatta ollutkaan sitten mitään ongelmaa.
* * *
Lapsen kanssa matkustavalle Italia on ihanteellinen kohde.
Rairé B&B, Procida
Rairé B&B, Procida
Aavistelimme jo etukäteen, että paikalliset ovat varmasti ihastuksissaan, kun näkevät hymyilevän vaaleahiuksisen tytön, mutta jotenkin italialaisten lapsirakkaus oli vieläkin ylitsepursuavampaa.
"O, bellissima, piccolissima!" Vieraat ihmiset halusivat pitää lasta sylissä, kahvilan omistaja kävelytti lasta lattialla, tarjoilijat flirttailivat tytölle, pizzerian tarjoilija halusi kuvaan lapsen kanssa, kaupan myyjä tarjosi leipää, lehtikioskin pitäjä taikoi jostain ilmapallon ja Procidan isäntäperhe oli sulaa, kun lapsi oppi lähettämään lentosuukkoja. Jopa teinitytöt ja nuoret miehet hymyilivät ja vilkuttelivat lapselle - jotain, mitä Suomessa ei näe ikinä.
Eikä kukaan paikallisista vilkaissutkaan meihin päin, kun lapsi päätti osoittaa äänekkäästi mieltään ravintolassa.
Simona @ Rairé B&B, Procida
Joku varmasti sanoisi, että Roomaan ja varsinkaan Napoliin ei voi mennä lapsen kanssa. Siihen sanon, että höpsis. Lämpötilojen puolesta kannattaisi valita jokin toinen ajankohta kuin elokuu, mutta muuten emme kokeneet kaupunkeja ongelmallisiksi edes rattaiden kanssa liikkuessa. Päinvastoin: Roomassa jopa hämmästelimme, miten helppoa rattaiden kanssa oli mennä paikasta toiseen. Jalkakäytävien reunoihinkin oli rakennettu risteyksiin luiskat, joita pitkin rattaat oli helppo työntää.
Auringolta lapsi suojattiin välttämällä mahdollisimman paljon suoraa paahdetta, pitämällä rattaiden kuomua alhaalla ja käyttämällä hänellä lierihattua. Ja hänen ihoonsa hierottiin tietysti päivittäin aurinkorasvaa suojakertoimella 50.
* * *
Kerron teille lähipäivinä tarkemmin siitä, miksi Roomaan on kiva palata aina uudestaan, miksi Roomasta kannattaa suunnata Napoliin, miksi Procidasta tuli uusi suosikkikohteemme Italiassa ja millä kaikella ehdimme herkutella matkan aikana.
Lucia @ Marina Grande, Procida
La Corricella, Procida
Kommentit
Oho. Neidistähän on tullut kesän aikana ihan blondi! Ihania kuvia. "Elohopea potenssiin 100"-lapsen äitinä on jotenkin lohduttavaa lukea, ettei teidänkään neiti enää malta istua.
Heh ;) Jännää on, että hän istuu kyllä hyvin mielellään kenen tahansa muun kuin meidän sylissä.
Me ollaan lähdössä ens kuussa silloin kymmenen kuukautta olevan lapsen kanssa Roomaan, joten kiva kuulla, ettei oo mikään katasrofipaikka lapsen kanssa. Ollaan oltu siellä pari vuotta sitten ilman lasta ja sen kuvan perusteella toki ajateltiin, että olis varmaan mahdollinen paikka myös lapsen kanssa. Varattiin meille huoneisto, jossa on kunnon keittiö ja erillinen makuuhuone, jotta lomasta tulisi helppo ja mukava.
Erillinen makuuhuone on kyllä todella kiva juttu. Meillä oli asunnot valittu niin, että niissä oli terassi, parveke tai piha, jotta meidän ei tarvinnut hissutella hiljaa, kun tyttö meni nukkumaan. Illat olivat mukavan lämpimiä, joten mikäs siellä ulkona oleillessa. Kerron kämpistä lisää seuraavissa postauksissa.
Minäkin ihmettelin ensin, että kuka tämä vaaleatukkainen lapsi kuvassa on. :D
Meidän Ilokin tykkäsi mustekalasta kun kerran sai ravintolassa minulta maistaa. Me muuten tilaamme hänelle nykään yleensä ihan oman annoksen. Aika usein sopiva löytyy alkupalalistalta, pyydämme vain tuomaan sen vasta yhdessä pääruokien kanssa. Esim. Hokussa lumitaskurapukroketit olivat valtava suksee. :)
Kiva kuulla vielä lisää teidän reissusta.
Heh, onkos hän nyt sitten jotenkin muuttunut niin paljon..? :) Joo, mä voisin kertoa matkoista enemmänkin kuin ketään kiinnostaa kuulla, joten yritän rajoittaa nämä kertomukset muutamaan juttuun ja siirryn sitten takaisin muihin aiheisiin.
Kohtasimme 3- ja 6-vuotiaiden poikiemme kanssa samantapaista lapsirakkautta, mutta tuosta rattailla liikkumisesta meillä oli hieman erilainen kokemus. Tuntuu kuin olisit puhunut jostain eri Roomasta. :-) Asustelimme Ostiassa, josta sitten teimme pari päiväretkeä Roomaan - paikallisjunalla ja metrolla. Täydet junat ja hissittömät asemat eivät olleet niitä loman kohokohtia. ;-)
Kyllä, siinä oli omat etunsa, että asui hyvin keskeisellä paikalla. Junalla ja metrolla ei tarvinnut liikkua mihinkään. Terminille menimme paikallisbussilla kymmenen pysäkin verran. Bussi oli kyllä hyvin täysi, mutta sitten sanoi vaan, että scusi, ja työnnyin bussiin. Hyvin meni :D
Juu, kyllä mekin aina samalla taktiikalla mahduttiin niihin juniin. :-) Roomassa kannattaisi siis tosiaan asua keskeisellä paikalla, mutta toisaalta Ostian rannat tarjosivat lapsille mukavaa vaihtelua kaupunkipäiviin. Ja tällä kokoonpanolla niitä rantapäiviä tulikin sitten paljon enemmän kuin kaupunkipäiviä. Odotan mielenkiinnolla matkakertomusta Procidasta!
Teidän tytöstä on tullut blondi! Ihanat haaremihousuhässäkät myös! En ole aiemmin lapsilla tuommoisia nähnyt, kivat!
Eikös olekin? Ne ovat myös pitkäikäiset, sillä niitä voi käyttää myöhemmin housuina paidan kanssa. Tytsy sai ne yksivuotislahjaksi, joten en tiedä, mistä ovat. Ehkäpä lahjan antaja voisi käydä täällä vinkkaamassa.
Ovat kuulemma Ko Taolta, Thaimaasta. Että sinne vaan hakemaan :)
Haaremihousuputiikki löytyy Main Streetiltä, jos joku sinne eksyy :)
Ihana haarmihousupuku tosiaan! :) Must have! Kaksi kertaa Italiassa käyneenä tuli kyllä kova ikävä takaisin.
Italia on ihana. Meillä on tapana sanoa, että se on maailman toiseksi paras lomakohde. Paras on Uusi-Seelanti, mutta siellä on vähän vaikeampi piipahtaa noin vain lomalla.
Tervetuloa! Lentoliput on varattu ja meidan perhe muuttaa Uuteen Seelantiin 4 viikon paasta. Pitaiskohan alkaa kirjoittamaan blogia. :-)
Aah, pitää! Minne päin?
Aucklandiin, miehen kotiseudulle. Aika jannittavaa!
Minäkin ihmettelin, että ketäs pikkutyttöä sinä oikein olet kuvannut ravintolassa sillä tuossa kuvassa, jossa neiti keikistelee ravintolassa, hän on jotenkin todella eri näköinen kuin aiemmin. Ja niin vaaleakin! :)
Omasta mielestäni tuo haaremihousupuvun yläosa on kamala! Ei sovi noin pienelle lapselle tuollainen yläosa. Alaosa hyvin suloinen.
Kerro ihmeessä matkoista niin paljon kuin suinkin vaan jaksat! Hassu sattuma on, että olen itse lähdössä juuri Roomaan ja Napoliin lokakuussa alle 2-vuotiaan kanssa. Ja toki menemme myös Procidalle. Olin itse aikoinaan opiskelemassa Napolissa, ja Procidasta muodostui sellainen "henkireikä", kun härdelli alkoi väsyttää tai muutoin kaipasi rauhaa. Ja Roomahan tuntui Napolin jälkeen aina tuppukylältä :) Napoli jakaa mielipiteet, niin italialaisten kuin muidenkin, mutta oma lahjomaton kantani on, että se on mahtava paikka. Kaikkialta saa loistavaa ruokaa, niin lähikaupasta, ravintolasta kuin pizzatiskiltä. Vaikka pienehköä säätöä voi olla ajoittain ilmassa, niin kaikki aina kuitenkin järjestyy. Tavalla tai toisella. Mutta voin vain kuvitella, että taksin etukäteen tilaaminen ei tosiaankaan toimi siellä, hehehhehee.
Kiitos matkakertomuksista ja hyvästä blogista muutoinkin!
Miia
Kiitos hyvistä taaperomatkavinkeistä! Olemme lähdössä juurikin Rooman ja Napolin seuduille puolitoistavuotiaan kanssa.
Miten kuljetitte rattaat lentokoneessa? Lentoyhtiöt kovasti pelottelevat, mutta erillisen suojalaukun vuokraaminen ja mukana kuljetus loman ajan ei todellakaan houkuttele.
Kiva, jos niistä oli iloa! Saimme lähtiessä Helsinki-Vantaalta vaunuille suojapussin, johon rattaat pistettiin ennen kuin ne laitettiin ruumaan. Meillähän oli lainattu kavereilta jo valmiiksi hieman risat matkarattaat, joten niitä ei tarvinnut erityisesti suojella. Rooman kentällä taas rattaat sai ottaa mukaan portille, joten niitä ei tarvinnut pakata mihinkään.
Kommentoi