Italiassa taaperon kanssa
Uskomatonta, miten viikon irtiotto normaalista arjesta tuntuu siltä kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Kaksi yötä Roomassa, yksi Napolissa, kolme Procidan saarella ja vielä yksi Napolissa ennen paluuta kotiin Rooman kautta saattaa kuulostaa hengästyttävältä mutta on aika rentoa, kun päämääränä on vain oleskella ja syödä hyvin.
Fontana di Trevi, Rooma
Mitään mehukkaita kommelluksia matkalta ei ole kerrottavana, mitä nyt meinasimme myöhästyä paluupäivänä Rooman-junasta, kun Napolissa etukäteen tilattu taksi ei tullutkaan sovittuun aikaan paikalle. Viisi minuuttia tilannetta pohdittuamme päätimme lähteä rinkkoinemme ja rattainemme juoksuun, sillä matkaa oli kuitenkin vain pari kilometriä.
Ironista on se, että matkoillamme emme oikeastaan koskaan liiku taksilla, vaan joko kävelemme tai käytämme julkista liikennettä. Ajattelimme kuitenkin kerrankin ottaa pirssin, jotta emme olisi aivan hikisiä, kun lähdemme kotimatkalle. Se siitä sitten: jo muutama juoksuaskel 35 asteen kosteassa helteessä teki tämän tavoitteen tyhjäksi.
* * *
Tänään aloitan Italian-juttusarjani sillä, millaista taaperon kanssa oli matkustaa. Ja olihan se aivan erilaista kuin puoli vuotta sitten New Yorkin -matkallamme.
Suurin ero oli siinä, että tyttö on muuttunut paljon eläväisemmäksi (levottomammaksi) kuin aiemmin. Enää häntä ei välttämättä saakaan pysymään ravintolan syöttötuolissa leivän avulla, ja sylissä hän ei viihdy hetkeäkään. Hän on kuin elohopeaa, ja tulimmekin kuvanneeksi tyttöä useammin termillä all over the place. Sitä hän oli: kaikkialla ja joka paikassa. Vain matkarattaissa hän rauhoittui.
AY 781 HEL – FCO
Fiumicino – Roma Termini
Tytön hermoja koettelivat erityisesti ravintolat, junamatkat ja lentokone, eli kaikki paikat, joissa olisi pitänyt istua paikoillaan. Täytyy kyllä sanoa, että niitä hermoja koeteltiinkin sitten urakalla: syömässä käytiin kahdesti päivässä ja lähes joka kerta otettiin vähintään alkupalat ja pääruoka. Vaikka jälkiruoka jäikin meiltä usein syömättä, vain pari kertaa ruokailu oli pelkkää itkeskelyä, ruoan lattialle heittelyä ja kiemurtelua. Näilläkin kerroilla tyttö rauhoittui, kun hänet laitettiin matkarattaisiin.
Rattaat saimme lainaksi kavereilta, ja vaikka kuinka kehuin New Yorkin -matkamme jälkeen kantoreppua, nyt rattaat olivat aivan ehdottoman kätevät. Pieni viihtyi niissä hyvin, katseli mielellään maisemia, hörppi vettä nokkamukista, otti välillä päiväunet ja pysyi varmasti viileämpänä kuin repussa.
Piazza Navona, Rooma
Largo di Torre Argentina, Rooma
Kantoreppua ei tullut käytettyä kuin mennessä lentokentällä ja paluulennolla. Rooman kentällä sai mennä koneeseen asti rattaiden kanssa, ja rattaat mahtuivat jopa koneen sisälle puolityhjän business-luokan matkatavarakaappiin.
Muuten emme kantaneetkaan mukanamme mitään ylimääräistä. Emme ottaneet mukaan edes matkalaukkua, vaan kaikki tavarat mahtuivat rinkkaan ja reppuun. Vaatteiden lisäksi pienelle ei ollut mukana kuin hammasharja, yksi kirja, pari lelua, nokkamuki, muutama valmissose matkaevääksi ja hätävaraksi, pussillinen puurohiutaleita, vaipat ja ”Kupla”-matkasänky.
Kupla oli jälleen aivan ehdottoman tarpeellinen niin päivä- kuin yöunien kannalta, ja ennen kuin joku ehtii huomauttaa, että hotelleista saa kyllä pinnasänkyjä, muistutan, että emme yöpyneet hotelleissa. Kun lapsi oli kuplassa, pystyimme jättämään hänet nukkumaan toiseen huoneeseen ja jatkaa itse illan istumista toisessa huoneessa tai terassilla paikasta riippuen.
Vain Napolissa kuumuus häiritsi uniamme. Rooman-asunnossa oli ilmastointi, ja Procidan-talon lähes metrin paksuiset seinät oli rakennettu pitämään pahin kuumuus ulkopuolella.
Tribù B&B, Napoli
* * *
Donna Sophia, Napoli
Lapsen ruokien suhteen matka oli osittain odotusten mukainen, osittain yllättävä. Aamuin ja illoin keitimme hänelle puuron, johon sekoitettiin tuoreita hedelmiä. Lounailla ja illallisilla hän maisteli meidän ruokiamme, ja hedelmiä ja vettä tarjottiin pitkin päivää. Yllättävää oli, että pieni ei pitänyt hirveästi pastasta. Söi hän muutaman gnocchin ja hieman raviolia, mutta suurimmat hitit olivat leipä, kaikki tuoreet hedelmät, napolilainen kinkku-herkkusieni-pizza, uppopaistetut risottopallot eli arancinit ja – voi ihmettä – mustekala.
Arancini @ Donna Sophia, Napoli
Antipasto Stella di Mare @ Girone, Procida
Ruokailuiden suurin haaste oli niiden ajoitus: illallispaikat kun aukesivat vasta puoli kahdeksan aikaan. Jouduimmekin totuttamaan tytön rytmiin, jossa syömään mentiin illalla, nukkumaan hän kävi vasta kymmenen aikoihin ja aamulla nukuttiin yhdeksään. Eikä siinä oikeastaan ensimmäistä iltaa lukuun ottamatta ollutkaan sitten mitään ongelmaa.
* * *
Lapsen kanssa matkustavalle Italia on ihanteellinen kohde.
Rairé B&B, Procida
Rairé B&B, Procida
Aavistelimme jo etukäteen, että paikalliset ovat varmasti ihastuksissaan, kun näkevät hymyilevän vaaleahiuksisen tytön, mutta jotenkin italialaisten lapsirakkaus oli vieläkin ylitsepursuavampaa.
”O, bellissima, piccolissima!” Vieraat ihmiset halusivat pitää lasta sylissä, kahvilan omistaja kävelytti lasta lattialla, tarjoilijat flirttailivat tytölle, pizzerian tarjoilija halusi kuvaan lapsen kanssa, kaupan myyjä tarjosi leipää, lehtikioskin pitäjä taikoi jostain ilmapallon ja Procidan isäntäperhe oli sulaa, kun lapsi oppi lähettämään lentosuukkoja. Jopa teinitytöt ja nuoret miehet hymyilivät ja vilkuttelivat lapselle – jotain, mitä Suomessa ei näe ikinä.
Eikä kukaan paikallisista vilkaissutkaan meihin päin, kun lapsi päätti osoittaa äänekkäästi mieltään ravintolassa.
Simona @ Rairé B&B, Procida
Joku varmasti sanoisi, että Roomaan ja varsinkaan Napoliin ei voi mennä lapsen kanssa. Siihen sanon, että höpsis. Lämpötilojen puolesta kannattaisi valita jokin toinen ajankohta kuin elokuu, mutta muuten emme kokeneet kaupunkeja ongelmallisiksi edes rattaiden kanssa liikkuessa. Päinvastoin: Roomassa jopa hämmästelimme, miten helppoa rattaiden kanssa oli mennä paikasta toiseen. Jalkakäytävien reunoihinkin oli rakennettu risteyksiin luiskat, joita pitkin rattaat oli helppo työntää.
Auringolta lapsi suojattiin välttämällä mahdollisimman paljon suoraa paahdetta, pitämällä rattaiden kuomua alhaalla ja käyttämällä hänellä lierihattua. Ja hänen ihoonsa hierottiin tietysti päivittäin aurinkorasvaa suojakertoimella 50.
* * *
Kerron teille lähipäivinä tarkemmin siitä, miksi Roomaan on kiva palata aina uudestaan, miksi Roomasta kannattaa suunnata Napoliin, miksi Procidasta tuli uusi suosikkikohteemme Italiassa ja millä kaikella ehdimme herkutella matkan aikana.
Lucia @ Marina Grande, Procida
La Corricella, Procida