Joulupukin vastaanotto

Isyyspakkaus

No, kyllähän minäkin sitä mietin. Milloin kertoa lapselle totuus?

On niin kovin liikuttavaa, miten syvä lapsen usko joulupukkiin voi olla.

Vaikka hän tuntuu näkevän, kuulevan ja ymmärtävän kaiken ja haistavan pienenkin vilpin asiassa kuin asiassa sadan metrin päästä, hän ei ole kertaakaan esittänyt pienintäkään epäilystä siitä, että joulupukki ei olisi oikea henkilö. Ei, vaikka pukki näyttää joka ikisessä kuvassakin aivan erilaiselta ja jättää lahjansa oven taakse Ikean kassissa juuri silloin, kun isi on viemässä roskia.

Usko kahteen muuhun olentoon on tosin jo alkanut kadota.

Ensinnäkin hammaskeiju, joka vielä pari hammasta sitten muisti jättää kolikon tyynyn alle, unohti tehdä vastaavan kahden viimeisimmän maitohampaan kohdalla. Päätelmä oli, että hammaskeiju olisikin isi, joka on muutenkin vähän hajamielinen. Mitään en myöntänyt.

Toinen on se tonttu, joka tuo joulun alla yllätykset keittiön ovessa roikkuvaan pussikalenteriin. Vielä viime vuonna tämän tontun olemassaolosta ei ollut epäilystäkään, mutta eilen, kun tonttu oli tuonut ensimmäiset tämän joulun yllätykset pussukkaan, epäilys taisi ollakin jo lähes varma tieto. "Nämä tikkarit ovat Chjokosta. Kuka nämä on ostanut? Äitikö?" Lukutaidotonta on helpompi huijata.

Jännä nähdä, mitä hän tuumaa, kun jätän pussukkaan töistä saamani Angry Birds -heijastimet.

Stockan joulupukin tapaaminen eilen oli jännittävä hetki, ja vaikka pukin epäilyttävän tuuhea parta herättikin kysymyksiä, itse pukkia ei kyseenalaistettu. Miten ihailevan intensiivisiä katseita pukki sai, ja miten lumoutunut pieni ihminen olikaan tämän merkkihenkilön tapaamisesta?

Tapaaminen oli itselleni myös kovin liikuttava. Epäilen nimittäin kovasti, että ensi jouluun mennessä totuus on jo paljastunut.

Kommentit

Eepu (Ei varmistettu)

Nyt oli pakko kommentoida. Ihanaa on lapsen satumaailma ja mielikuvitus. Hienoa kun nostit aiheen blogissa esille. Tämä aihe on ollut kuuma peruna viime vuosina, eli sepittääkö lapselle "valheita" satuhahmoista, vai lähteäkö mukaan tähän kollektiiviseen huijaukseen.

Minun mielestäni lapsen mielikuvitus ja sen ruokkiminen ovat valtavan tärkeä asia. Mielikuvitus on pohja mm. loogiselle ajattelulle ja myös koherenssin kehittymiselle. Satujen ja tarinoiden kautta lapsen on mahdollista käsitellä monia asioita.
Nykään puhutaan medialukutaidosta ja vallalle on noussut ajatus, että pieni lapsi tarvitsee totuuden ja faktaa, jotta pysyy maailmanmenossa mukana.

Maailman meno, aikuisten aikataulutukset, hektinen oravanpyörä ja ennen kaikkea nykyelämän ärsyketulva rasittavat lasta enemmän kuin aikuista. Pikemminkin lapsi tarvitsee tätä kiireetöntä satumaailmaa puskurina tämän hetken "ongelmia vastaan" Lapsen psyykkinen kehitys ei ole samalla tasolla kuin aikuisen, lapsi ei millään kykene kohtaamaan ja ajattelemaan asioita aikuisen logiikalla. Mitä pidempään lapsi saa kerätä "henkisiä voimavaroja" rauhassa(tähän nyt ei toki pelkät sadut riitä) sitä paremmin hänellä on kykyä muodostaa "joustava" psyykerakenne, jonka avulla on helpompi kohdata haasteita tulevaisuudessa.

Juuri kävin oman 6-vuotiaani kanssa mielenkiintoista keskustelua meidän omasta tontusta, joka matkustaa aina joulun alla pohjoisesta tänne. Mietittiin matkaa ja paikkoja joissa tonttu mah.pysähtyy. Reitin varrelle osuu meille monia tuttuja paikkoja. Lapsella oli aivan ihania ajatuksia ja oivalluksia ja tarinasta muodostui hieno.
En näe tärkeäksi tuollaisessa tilanteessa muistuttaa, että ymmärtäähän lapsi ettei tarina ole totta. Itse tarina teki tehtävänsä ja sillä oli suurempi merkitys meille molemmille kuin absoluuttisella totuudella. Toden ja sadun rajamailla liikkuminen kuuluu lapsuuteen ja näitä asioita voi vanhemman kanssa pohtia myös yhdessä.

Ihanaa sadunomaista Joulua teidän perheelle!

saranta289 (Ei varmistettu)

Meidän 6-vuotiaalle päiväkotikaveri oli jo paljastanut, ettei joulupukki ole totta. Puhuttiin pojan kanssa tästä tovi, sanoin että hän voi itse päättää, onko joulupukki totta vai satua. Ja jos päättää uskoa joulupukkiin, niin silloin se on totta. Toistaiseksi tämä riitti, tähän varmasti palataan.

Roosaruusunen (Ei varmistettu)

8- ja 12-vuotiaiden tyttöjen perheestä terkkuja: joulupukin ja tonttujen olemassaoloa ei epäillä ainakaan kovin suureen ääneen. Lapsen on oikeus säilyttää lapsenmielisyys. :)

Mitä totuus loppuviimein on? (Ei varmistettu)

Itse en ymmärrä kärkästä kritiikkiä siitä, ettei lapsille saisi "valehdella". Kun eihän joulupukki ole valhe. Hahmo historioineen ja tarinoineen on kiistatta totta, näin filosofisesti ajateltuna. Kun kuulee sanan "joulupukki", syntyy meidän kulttuuriimme tiettyyn aikaan kasvaneille hyvin selkeä ja konkreettinen mielikuva punanuttuisesta lahjojentuojasta. Jos "joulupukkiutta" ei ole olemassa, niin mitäs ne kaikki valkopartaiset tyypit kaupungilla tähän aikaan vuodesta ovat ja miksi sana eri kuvastoissa, lauluissa ja tarinoissa edelleen esiintyy?

Totta kai lapselle jossain kohtaa tarkentuu, että joulupukki ei ole yksi ja ainoa Korvatunturilla asuva tyyppi, vaan satu ja hahmo asettuvat niihin raameihin, joissa ne aikuisillakin on. Jos se suuri paljastus ei olisikaan tyrmäävä "Joulupukkia ei ole olemassa!", vaan ennemmin ikätasolle sopiva keskustelu siitä, miten joulupukki on olemassa? Ei aivan niin maagisena, yhtenä ainoana oikeana olentona kuin lapsi on ajatellut, mutta että pukista tarinointi ja sen esittäminen ovat yksi osa kulttuurimme jouluperinteitä ja pukilla on tärkeä rooli joulutunnelman luojana.

Kasvatuksessa riittää varmasti kipupisteitä ja vaikeuksia ilman, että syylistyy tämän tradition vaalimisesta. Ehkä jos lapsen joulu tarkoittaa pelkästään pukkia ja materiaa, voi illuusion särkyminen olla kova pala, mutta jos joulun merkitystä on avattu yhtään enempää ja pukki on vain yksi sivujuonne muiden traditioiden keskellä ja oleellisin joulussa löytyy jostain muualta, tuskin tehdään vahinkoa vaikka pukkiin annetaankin uskoa vähän voimallisemminkin kuin mitä totuus sitten on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tarkennus viimeiseen lauseeseen: "mitä ns. 'koko totuus' sitten on".

Liimaa viiksissä (Ei varmistettu)

Meillä 6-vuotias poika kuiskasi Stockan joulupukin tervehtimisen jälkeen että Äiti, toi ei ollut se oikea pukki, kun sillä on tekoparta. Mä näin liimaa sen viiksissä. Hän on 9-vuotiaan isoveljensä kanssa jo aikaisemmin todennut, että joulupukin esittäjiä riittää, koska oikea pukki ei ehdi joka paikkaan. Isoveli on sitä mieltä, että oikea joulupukki on ammatti, johon tulee aina uusi tyyppi kun edellinen jää eläkkeelle. Kaikkia lahjoja pukki ei valmista tonttuineen itse vaan tilaa niitä verkkokaupoista. Usko siihen, että joulupukki tuo lahjat on kuitenkin vahva. Hyvä näin.

Kommentoi