Jyväskylän suurin nähtävyys

Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten arvannut, miten suuri nähtävyys lumi voi olla helsinkiläislapselle. Tänä talvena meillä päin on ollut lunta vain hetkittäin, ja edes pulkkamäkeen ei ole ollut asiaa kertaakaan. Siksipä tyttö oli aivan onnessaan nähdessään, millainen talven ihmemaa Jyväskylä oli.

Ja lunta todella riitti.

Mummo ja pappa olivat ostaneet lapsille rattikelkankin, jolla oli hauska laskea alas ison lumikasan päältä.

Pappa rakensi tytön kanssa lumiukon ja lumilinnan.

Taaperokin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään lumihankeen, mutta siinä liikkuminen osoittautui yllättävän vaikeaksi.

Parasta oli kuitenkin se, että tyttö pääsi ensimmäistä kertaa laskettelusuksille, kun vein hänet kokeilemaan laskettelua Laajavuoren hiihtokeskuksessa, Laajiksessa, joka sijaitsee melkoisen kätevästi aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa.

Laajiksen Lastenmaa sijaitsee eturinteen reunassa, ja siinä käytössä on yksi loiva rinne ja naruhissi.

Ja jälleen kerran tämä tyttö yllätti liikunnallisella lahjakkuudellaan. Hississä pystyssä pysyminen oli alkuun hankalaa, mutta itse laskettelu sujui paremmin kuin olisin osannut arvata. Hänhän ei ole ollut aiemmin minkäänlaisilla suksilla mutta pysyi yllättävän taitavasti myös skeittilaudalla, jota kokeilimme kesällä.

Jo ensimmäisten laskujen jälkeen hän osasi kääntyä, väistää esteitä ja pysähtyä vauhdista keskelle rinnettä. Hitaasta vauhdista, mutta silti. Pari laskua kokeilimme sauvojen kanssa, mutta niiden kanssa hommaan tuli liikaa säätöä eikä niistä ollut oikein mitään hyötyä.

Nyt kyllä harmittaa, että tätä ei päästä kokeilemaan useammin. Ensinnäkään meillä täällä etelässä ei ole lumesta tietoakaan ja vaikka olisi, lähimmät hiihtokeskukset ovat hyvin hankalasti saavutettavissa julkisilla kulkuvälineillä. 

Ehkäpä ehdimme käydä Jyväskylässä vielä toisenkin kerran tänä talvena. Mutta mitäs lapsen pitäisi osata ennen kuin hänet voi viedä johonkin Lastenmaata isompaan rinteeseen?