Kaks vain valveil on puolisoa
Kun pieni heräsi jouluaattona päiväunilta, joulukuuseen oli ilmestynyt koristeet, ja Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle.
”Ei avata niitä vielä, vaan pitää odottaa vähän aikaa.”
Pöydällä oli ”ää pöö tätä piipaa kakku”!
”Syödään ensin välipala. Käydään sen jälkeen vaihtamassa sinullekin juhlamekko päälle ja sitten voidaan avata lahjat!”
Tyttöä ei tarvinnut kehottaa kahdesti, kun lahjoja sitten alettiin avata. Niitä oli paljon.
Ihanan Muumi-aakkospalapelin kanssa vietetään varmasti monta tovia. Tyttö tekeekin helpommat palapelit jo aivan käden käänteessä.
Pappa oli nikkaroinut hienon hevosen ja kärryn, ja tyttö kärrytteli niitä ympäri asuntoa. (Huomaa iso mustelma vasemmassa poskessa Saarijärven-tuliaisena…)
Lahjoja oli niin paljon, että pieni tuntui olevan aivan pyörällä päästään. Kiitos kaikille rakkaille pienen tyttömme muistamisesta!
Molemmat isovanhemmat tavoitettiin Skypellä.
Iltapäivän kääntyessä illaksi oli aika valmistaa jouluillallinen. Pienikin halusi oman esiliinan, ja tepasteli ympyrää äidin tohvelit jaloissaan.
Eppu maisteli tyytyväisenä kinkkurasvoja – ja väisteli vähemmän tyytyväisenä pienen touhukkaan yllätyshyökkäyksiä.
Jouluaaton illalliseen kuului joulukinkkua, joulublinejä ja joulusamppanjaa.
Tyttö söi blinejä ja kinkkua mielellään ja maistoi kaikkia täytteitäkin.
Illallisen jälkeen oli tytön nukkumaanmenoaika.
Nyt lasissa on punaviiniä ja lautasella Stiltonia ja pipareita. Ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä mitään.
Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa.
Oikein hyvää joulua kaikille!